perjantai 28. lokakuuta 2022

Hurmaavan tuoksuinen kalanruoto


Ei voisi kontrasti olla enää suurempi: Ulkona pimeässä sataa tihuuttaa ja marraskuu kolkuttaa jo oven takana. Sisällä kuisti kylpee päivänvalossa  -  tuoksuu kukkivalta eksoottiselta puutarhalta.  Lehtikaktuksen suuret kukat ja jännittävän muotoiset versot ojentelevat kohti valoaan. Disocactus anguliger (ent. Epiphyllum anguliger), kalanruotokaktus on aloittanut kukintansa.



Salon maaseudulla marraskuun kynnyksellä kukkiva Fishbone cactus on joutunut kauas kotiseuduiltaan, sillä se on kotoisin Meksikon sademetsistä. Eksoottisen näköinen lehtikaktus ei sademetsän puutetta hätkähdä. Se viihtyy mainiosti kesät kasvihuoneessa tai vaikka puiden puolikatveessa oksalle ripustettuna.

Syksyn viiletessä siirrän kaikki (kymmenet) lehtikaktukseni sisälle. Siinä vaiheessa E. anguliger virittyy yleensä kukkaan. 





Kotikulmillaan Meksikossa kalanruotokaktus kasvaa epifyyttinä sademetsän puiden oksilla ja rungoilla. Meidän kuistillamme se hengailee korkean baarijakkaran päällä. Vierellä on pystyasentoon asennettu tehokas valoputki, sävy 6500 K eli kirkas päivänvalo. Vähässä valossa versoista tulee laihan luihuja.





Kasvi on tuottelias kukkija, nuppuja tulee paljon. Kunhan kosteus on tasainen ja  riittävä, vaan ei liiallinen, nuput eivät putoa vaan edistyvät helposti kukiksi asti. 




Yksi kukka kestää vain päivän pari, joten kannattaa tarttua hetkiin ja ottaa kukinnasta kaikki irti. Minä  istahdan kuistin puusohvalle, nuuhkin ja ihailen kukkia koirat kainalossa.



9 kommenttia:

  1. Apua miten upeat kukat minulla on myös kalanruotokaktus mutta ei ole vielä kukkinut kertaakaan. Mutta se onkin vasta aika pienikokoinen. Olenkin miettinyt että minkävärinen kukka sillä on. Sinulla on siis useampia näitä onkohan kaikilla samanväriset kukat ja onkohan ne yleensäkin valkoiset. Pitää tarkastella nyt omaani vähän tarkemmin. Kiva postaus 🤗

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :-) Erilaisia lehtikaktuksia on tosiaan minulla paljon. Ihania suuria roikaleita ovat. Suurin osa on Epicactus hybridejä. Luonnonlajeja on tuon Epiphyllum anguligerin lisäksi ainakin Epiphyllum pumilum ja Epiphyllum chrysocardium (syn.Selenicereus chrysocardium). Ja Epiphyllum oxypetalum.

      Poista
  2. Ihana! Pitääkö minunkin taas hankkia uusi kasvi!?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ja kannattaa! Ihana kasvi jo kasvutavaltaan ja kukat sitten vielä bonuksena.

      Poista
  3. Onpa kauniit kukat, mutta tykkään kyllä noista lehdistäkin. Edellisen postauksen pökkövehka vasta varsinainen veijarikasvi onkin. Mikä kasvuvauhti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu, tykkään anguligerin noista siksak-kuvioista. Juu, pökkö on huikea kasvi. Tänä vuonna se keskittyi kasvattamaan päämukulaa oikein suureksi. Joinakin vuosina taas juurelle ilmaantuu jo kesän aikana lauma pikkupökköjä. Taisi vaikuttaa se, että vaihdoin keväällä ruukkua aika paljon suuremmaksi, kun entisestä ei meinannut saada mukulaa enää ylös, oli niin ahdas.

      Poista
  4. Jaha, valoa siis omalle kalanruotokaktukselleni. Ja rauhaa, ainakin kukkalaudalta vahingossa pudottelu pitää loppua. Vasta männäviikolla keräsin katkenneita oksia ja ruukunsirpaleita lattialta. Ulkoilutusta siis kesällä, vähintään, ehkä päivänvaloakin enemmän. Tasan ei käy kaikilla, kasveillakaan. Todella kaunis kukinta tällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Riitta! Lehtikaktukset ovat kyllä aikamoisia härveleitä. Niitä on tässä talossa kymmeniä ja amppeleita meillä ei ole juurikaan käytössä sisällä. Se tarkoittaa, että pitää olla painavat ja korkeat ruukut ja/tai laitaa hyllyn etuosassa. Muuten kasvit syöksyvät hyllyiltään alas ja pistokkaitahan siitä silloin syntyy. Tuttua on. :-)

      Poista