Minulla on muutama pääsiäiskaktus (Schlumbergera gaertneri), jotka olen juurruttanut ja kasvattanut pikkupistokkaista. Kaikinpuolin kiitolliset kasvit eivät paljon vaadi. Ne antavat anteeksi senkin, että niiden hoitaja on varsin laiska kastelija, joka juottaa kerralla kunnolla ja antaa sitten kuivahtaa. Huonekasvien yleisin kuolinsyy eli liikakastelu ei totisesti ole uhkana tässä talossa.
Meillä pääsiäiskaktukset talvehtivat viileähköllä kuistilla. Koska kasveja on lievästi ilmaisten runsaasti, kuistillakin on hiukan ahdasta talvisesonkina. Pääsiäiskaktusten naapureina tungeksii mm. muita lehtikaktuksia ja luonnonlajipelargoneja, mutta se ei näytä kasvien elinvoimaa haittaavan. Kevään koittaessa koko kasvikööri pääsee ulos tai kasvariin lomille.
Tänä keväänä nämä kaunokaiset kukkivat ensimmäistä kertaa oikein kunnolla. Pääsiäiskaktus ei tosiaankaan säästele, kun pääsee kukinnan vauhtiin, ja voi hyvä ihme mitkä värit! Uhkeaa poltettua oranssia ja hempeästä hempeintä pinkkiä.
Vielä on muutama kukkimatta, olisiko seuraavaksi vuorossa punainen kukka? Valkoinen pääsiäiskaktus taitaa vielä puuttua kokoelmasta ja tietysti päävärien eri sävyt ja vivahteet.
Ihastelin jossain pääsiäiskaktusta, jonka vaaleanpunaista väriä hillitsi ja maustoi hienostunut puuteriroosa...vai pitäisikö sanoa isomummon aluspöksyjen roosa.
perjantai 26. huhtikuuta 2019
sunnuntai 7. huhtikuuta 2019
Kevät pilkahtaa puutarhassa
perjantai 5. huhtikuuta 2019
Rautaristibegonian pienokaiset
Rautaristibegonia (Begonia masoniana) on kasvattanut lehtensä alle pientä ja pörröistä jälkikasvua. Lehtipistokkaasta kasvatus ei ole hätäisen hommaa. Laitoin lehden multaan 26.9.2018.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)