Metsän kultaa ja hopeaa

Parinkymmenen asteen pakkanen narisee vaelluskengän alla, paukahtelee männyn rungoissa ja puraisee poskipäitä.

Näin kylmällä lenkit pidetäänkin lyhyinä ja vauhti ripeänä. Seisoskellessa borderterrieri alkaa astella kuin lisko kuumalla aavikolla: sojottaa tassuja vuoronperään hassusti ilmaan.

Täällä asutaan korkealla. Kodin takaa nousevan rinteen päältä avautuu huikaisevan kaunis ja avara näkymä kaikkina vuodenaikoina. Pakkaspäivänä auringonlaskun aikaan metsä muuttuu satumaaksi. Maisema kimaltaa kultaa ja hopeaa.

Leppoisa lomasesonki

Levollinen juhlasesonki jatkuu vielä hetken. Hiippailua villasukissa, herkuttelua ja rauhallista oleilua. Puutarha lepää lumen alla, mutta päivä alkaa jo pidetä. Kylvösuunnittelua!

Oikukas villichili Galápagossaarilta

No niin! Kolmisen viikkoa pohdittuaan asiaa, erittäin uhanalainen villichili C. galapagoense päätti ponnistaa pinnalle. Myös muut viisi lajiketoveria osoittavat kuutioissaan selvää itämishalukkuutta.

Seuraava haaste onkin sitten luoda kotiin Galápagossaarilla vallitsevat olosuhteet. Tämä chili ei helpolla kuki eikä tee satoa, jos huudit eivät miellytä.

Haluatteko tietää enemmän?

Kas tässä, siteeraan ChiliWikiä:
"Capsicum galapagoense on vähintäänkin erikoinen chili. Kasvin runkoa ja lehtiä peittää hieno nukka, joka tuottaa erikoisen tuoksun kosketuksen yhteydessä. Tätä kasvia on myös vaikea saada kukkimaan ja vielä vaikeampi tekemään satoa, osittain erikoisemmasta kasvupaikasta johtuen ja ilmastosta joka Galápagossaarilla  vallitsee. Se on ERITTÄIN uhanalainen. Lajiketta ei ainakaan kymmeneen vuoteen ole tavattu luonnosta Galápagossaarilta." www.chiliwiki.fi

Kevätkukka - Nam!

Kyllä! Sehän on kukka. Nyt niitä taas saa. Minäpä syön sen.

3-vuotias venäjänmustaterrieri Pikku-Hulda on todellinen kaunosielu, tuoksujen ja kukkien ystävä. Kaiken aikaa iloinen, innostunut, valpas ja täynnä maailmaa syleilevää rakkautta. Noin ponin kokoinen Hulda on aina vaan 'pikku', koska on lauman nuorin koira.

Lisäksi Hultsu on maailman paras ja viisain koira. Samoin kuin isosiskonsa Helka sekä borderterrieri Vappu. Miten onkaan samaan perheeseen osunut kolme maailman hienointa koiraa...Kyllä meitä on onnistanut!

Roteva koukkupää 'Tromboncino'

Viime sesonkina tapasin kurpitsantaimen, josta kasvoi pysyvä ihmetyksen aihe koko kesäksi. Tromboninkurpitsan nimellä myyty kasvi tiedettiin tilaa vieväksi, joten se sijoitettiin sovinnolla isoon saaviin.  Cucurbita moschata 'Tromboncino' valtasikin juurillaan koko saavin ja olisi vallannut varmaan puoli valtakuntaa. Kasvin pitkät lonkerot sidottiin kasvihuoneen tervattuun kattohirteen. 

Kuvassa kukka roikkuu vielä koukkumaisessa kurpitsassa kiinni. Jättimäisiksi ja painaviksi kasvavat kurpitsankoukut leijuivat korkealla ilmassa uhmaten painovoimaa ja koetellen puutarhurin uskoa sidontanarun kestävyyteen. Olisi taatusti tömähtänyt kuin lekalla päähän, jos 'Tromboncino' olisi kopsahtanut yläilmoista nuppiin.

Tämä kurpitsa oli terve, helppo ja satoisa. Vettä se joi tietysti loputtomasti, ihan niin paljon kuin vain jaksoi kantaa. Kypsä kurpitsa tuntui ja maistui voidemaisen manteliselta.

Villin puutarhan kaunotar

Muutimme vanhaan taloon, villiintyneen puutarhan keskelle parisen vuotta sitten. Nokkosten, ohdakkeiden, voikukkien ynnä muiden valloittajien lisäksi pihassa ei näyttänyt kasvavan muuta kuin marjapensaita. Vaivainen pioni sentään sinnitteli talon lähellä.

Sitten kitkettiin, raivattiin ja odotettiin. Vanhoja perennoja alkoi putkahdella sieltä täältä. Varjoliljoja, eri värisiä akileijoja, ruskoliljoja, suopayrttejä, heiveröinen malvikkikasvusto jne. Toisena kesänä puutarha kiitti puhkeamalla toden teolla kukkaan. Malvikit jaksoivat kukkia pakkasiin asti.

Entä se heiveröinen pioniparka? Saanko esitellä: ihana ja tuoksuva Sarah Bernhardt kaikessa kukoistuksessaan!

Beaver Dam!

Chilipään koti muuttuu hetki hetkeltä enemmän taimitarhaa muistuttavaksi tuotantolaitokseksi. Eri asteisia chilintaimia on sadoittain. Pienen siemenen hurja potentiaali on joka vuosi yhtä suuri ilon ja ihmetyksen aihe. Tänään jaan teille chilikuvan muutaman vuoden takaa. Beaver Dam - on siinä chilillä kokoa!

Beaver Dam on heirloom-lajike noin vuodelta 1913. Mieto ja mehukas chili on mainio täytettynä. Tulta siinä ei juurikaan ole, mutta kuka estää lisäämästä sitä täytteeseen. Jos ruokavieraissa on enemmän ja vähemmän tulisen ruoan ystäviä, täytesatseja voi tehdä molempien makuihin.

Eri chililajien maut pelaavat hyvin yhteen. Tulisia ja vähemmän tulisia lajikkeita ja erilaisia makuvivahteita voi miksailla sopivasti ruokiin. Myös chilijauheet sopivat mainiosti täydentämään tuoreen chilin makua. Puhtaan lähiruoan ystävä luottaa tietysti kotimaisiin chilituotteisiin.

Kiwanon eksoottisessa seurassa

 Rotevakasvuinen kiwano on oikea silmänilo. Kauniin keltaisia kukkia avautuu taajaan, ja köynnös rönsyilee rehevästi kohti kasvihuoneen kattoa. Lehtimassaa on paljon ja hedelmät ovat painavia, joten kiwano kaipaa kunnollisen tuen. Sidontapuuhiin kannattaa varata hanskat, sillä varren pörröisen näköistä piikkiarmeijaa on oikeasti epämiellyttävää käsitellä paljain käsin.

Käsikranaattia muistuttava eksoottinen hedelmä kasvoi hyvin viime kesänä sekä sisällä kasvihuoneessa että sen ulkopuolella. Sisällä kasvu oli tietysti rehevämpää. Ämpärissä majaileva köynnös tuotti kymmenkunta hedelmää, ja joi kaiken kesää vettä kuin kameli keitaalla. Kasvihuoneessa kiwano kasvoi isommassa astiassa ja satoa tuli vastaavasti enemmän.

Sarvipäinen hedelmä ei antaudu vapaaehtoisesti syötäväksi. Hedelmän nystyröiden huippuna pistelee niin kaktusmaisen kipakoita piikkejä, että sitä ei voi käsitellä paljain käsin ja ohuet näppylähanskat voi unohtaa. Kypsänä kiwano on kaunotar, jonka väri on lämpimän oranssinkeltainen.

Afrikasta kotoisin oleva kiwano on kurkun ja melonin sukulainen. Sitä kutsutaankin myös hyytelö- ja sarvimeloniksi. Kotimaiset Kasvikset ry kuvailee sen makua näin: "Hedelmäliha on vihreää ja mehukasta, ja se muistuttaa hieman kurkkua. Maku on piristävä ja hieman banaania tai limettiä muistuttava."

Siinä siis virallinen versio. Meillä kivakurkku saavutti suursuosion kauniina ja hauskana kasvina, jota tekee mieli kasvattaa vielä uudelleenkin. Sen sijaan maku oli...no jaa...kuin suuria siemeniä täynnä oleva vaisu kurkku. Makuasiat ovat aina makuasioita, tämänkin hedelmän maku kannattaa todeta itse.

Yksi on varmaa: Eksoottisten kasvien kasvattamisesta kiinnostunut nauttii varmasti kiwanon seurasta. Siemeniä myydään eksoottisiin kasveihin erikoistuneissa nettisiemenkaupoissa, myös kaupan hedelmäosaston kiwanoiden siemenistä voi yrittää taimia alulle.

Mustis nauttii maalaiselämästä

Helka-neiti tammikuisten jääkukkien keskellä. Venäjänmustaterrierien mielestä talvi oli aivan liian lyhyt ja varsinkin vähäluminen. Mielipuuhat eli pää edellä hankeen sukeltaminen ja lumessa piehtaroiminen jäivät vähiin. Vahinkoa otetaan takaisin piehtaroimalla kuivassa heinikossa ja möyheässä sammalikossa.

Lempeä Helka pitää myös puutarhassa fiilistelystä. Kasvihuoneen kyljessä ja samettiruusujen katveessa on mukava ottaa pienet päivänokoset. Siinä on koko perhelauma ihan lähellä eikä huolen häivää koko maailmassa.

Mietin usein, millaisia unia koirat mahtavat nähdä? Niin villisti tassut välillä vipeltävät, ja suusta kumpuaa hassunkurisen vaimeaa haukahtelua. Kuin pieni koira kaukaisuudessa. Mustisten normaali haukku kumpuaa komeasti noin 50 kg kropan uumenista.

Ahaa, näin se tehdään!

Maanantaita! Tämä työmuurahainen vaeltaa pian puutarhatukkuun hankkimaan aina vain lisää taimikasvatustarvikkeita. Päivään kuuluu myös puutarhurinopintoja ja pakollisia työkuvioita. Jos teidänkin päivästänne on tulossa pitkä ja kiireinen, niin katsokaahan kuvan kavereiden urakkaa. On siinä hommaa.


KUVA:

Go Out And Play

https://fbcdn-sphotos-h-a.akamaihd.net/hphotos-ak-ash3/t1/1891300_1376985862562373_615135917_n.jpg

Salvia dorisiana

Salvia dorisiana kurkotteli kattoon syksyllä 2013.

Tule jo kevät! Helmikuun lopulla talvi tuntuu kestäneen ihan tarpeeksi kauan. Lumesta paljas maa vetää magneetin lailla puoleensa, mutta vielä pitää malttaa. Onneksi intomielisellä puutarhurilla riittää puuhaa sisätiloissa. Siellä eletään jo täysillä kevättä.

Siemeniä, siemeniä, siemeniä...niitä ei voi olla ikinä liikaa. Kaikki vanhat ja hyväksi havaitut kasvit pääsevät kylvöön, samoin suuri määrä uusia tuttavuuksia. Kylvöjen määrä paisuu vuosi vuodelta, vaikka sen ei pitäisi olla mahdollista. Joka vuosi taimikasvatustila uhkaa loppua kesken, mutta aina sitä taiotaan jostain lisää.

Kevätalven iloksi ja inspiraatioksi jaan kanssanne kuvan kasvista, jonka ostin pari vuotta sitten pikkutaimena Mary Kuusistolta. Hän on kirjoittanut erikoisten ja eksoottisten kasvien viljelystä kaksi kirjaakin.

Ylpeänä esittelen noin parimetrisen ihanuuden, jonka lehdet tuoksuvat hipaistaessa lumoavasti. Tuoksussa on pihkametsää, merituulta, häiväys ananasta ja silkkaa aurinkoa. Tuoksua on vaikea kuvailla, Salvia dorisiana pitää itse kokea.