perjantai 30. syyskuuta 2022

Erikoisperuna on värikäs perinneherkku


Erikoisperunat eli väriperunat eivät ole mitään peruspottuja. Mahdollisimman vähän jalostetuilla perinnelajikkeilla on erityinen paikka herkkusuiden sydämissä. Erikoisperunat sopivatkin esimerkiksi ns. sormiperunoiksi, joiden muhkeita makuja voi juhlia ihan sellaisinaan ihanan dippikastikkeen kera. 

Ihan kaikkein helpoin viljeltävä erikoisperuna ei ole, ainakaan täällä tiukan ja kylmän savimaan valtaamassa Varsinais-Suomessa. Välillä tulee mieleen, että viljelyä järkevämpää olisi ryhtyä dreijaamaan saviastioita tästä maalajista...

Pelkkä savimaa on erikoisperunoille liian kylmä ja kostea paikka, lisäksi se tuottaa jykevää saven makua perunaan. Sivumaun myötä tajusimme keventää maata vieläkin reilummin seuraavana kesänä. 

Myös kylmä ja sade mädännyttää erikoisperunat helposti, joten kovin pitkään ei kannata nostoa siirtää. Kiertoviljely on erityisen tärkeää eli samassa paikassa perunaa ei saa kasvattaa, 4-5 vuoden kierto on hyvä systeemi kotipuutarhaan. 

Viljelyvinkit: Erikoisperunoille kannattaa tehdä kohopenkki, mukaan reilusti jotain maata ilmavoittamaan. Katteeksi laitoimme olkea ja nurmenleikkausjätettä. Varmin sato Suomen suvessa tulee tietysti silloin, kun valitsee lyhyen kasvuajan lajikkeita. Rupea useimpiin vanhoihin lajikkeisiin tulee liki väistämättä; vähäinen rupi on esteettinen haitta, runsas jo pilaa perunaa.  

Kun haastattelin viitisen vuotta sitten Gobbas Gårdin Aira Sevónia, he toivat maahan noin 25:tä erikoisperunalajiketta. Sittemmin Gobbas Gård on keskittynyt vain härkäpavun viljelyyn, ja heidän luomuhärkäpapuvalmisteensa on ollut hienosti voittoisa myös kilpailuissa. Onnittelut!

Myös Hyötykasviyhdistys ja mm. muutamat kauppapuutarhat ovat myyneet joitakin lajikkeita. Tällä hetkellä erikoisperunoita voi myös tilata Suomeen ainakin Saksasta. Monissa muissa maissa erikoisperunoita onkin vaalittu ja säilytetty Suomea paremmin viljelyssä kautta aikojen. 

Muutamia erikoisperunalajikkeita Suomestakin on saatu jo pitkään, ne on viljelty Suomessa viljellyistä sertifioiduista siemenperunoista. Niitä ovat esimerkiksi ruotsalaista alkuperää oleva Blue Congo ja Mandel Potat eli Puikula. Harva muuten tietää, että Puikula on vanha pohjoismainen lajike, ei suomalainen kotoperäinen. 

Muitakin hienoja vanhoja lajikkeita (engl. heritage) kasvaa toki monissa kotipuutarhoissa, mutta ne menevät kädestä käteen ja säilyvät suvuissa. Jos ne haluttaisiin myyntiin kaikelle kansalle ja kauppoihin, lajikkeet pitäisi tuottaa siemenkelpoisiksi. Ammattiviljelijät eivät voi käyttää sertifioimattomia siemeniä tautivaaran takia. Perinneperunoiden tuottaminen sertifioiduksi siemenperunaksi maksaa paljon, joten halukkaita tahoja puuhaan ei ole juurikaan ilmaantunut. 


Näitä erikoisperunoita kasvatimme muutama vuosi sitten:

Duke of York (pink)
Kestrel
Purple Eyed Seedling
King Edward
Edgecote Purple
Pink Fir Apple
Highland Burgundy Red
Mayan Gold
Mayan Twilight
Asparges-La Ratte
Red Emma
Shetland Black
Salad Blue


Ja nyt alkoi innostaa jälleen! Pitääkin hankkia ensi kevääksi muutama lajike jostakin. Ja sitten vaan isompaa kohopenkkiä suunnittelemaan. 

















keskiviikko 28. syyskuuta 2022

Terveellinen ja karpalonraikas teehibiscus

Teehibiscus eli Roselle (Hibiscus sabdariffa) on komea ilmestys. Korkeaksi pensaaksi kasvava kasvi on ryhdikäs ja kaunislehtinen. Varsiin ja lehtiruoteihin ilmaantuva karpalonpunainen väri on upea, kasvi on kaunis katsella jo sellaisenaan, ennen kukintaa. 

Kasvista tunnetaan kaksi päätyyppiä, ja aikojen kuluessa niistä on jalostettu lajikkeita tietyt sato- ja terveysominaisuudet edellä.  Roselle onkin todellinen hyöty-Hibiscus. Nuoria lehtiä voi käyttää salaateissa, mutta kuuluisin Roselle on karpalonmakuisista kukkaverhiöistään. 

Kauniin karpalonpunaisia kukkaverhiöitä voi popsia tuoreena salaateissa tai niitä voi hyödyntää vaikkapa smoothieen. Kypsennettyinä ne sopivat moniin leivonnaisiin ja jälkiruokiin, hyvä idea voisi olla esimerkiksi Rosellella tuunattu jouluinen hedelmäkakku. Pitääkin kokeilla!

Suosituin teehibiscuksen käyttötapa on kuitenkin nimensä mukainen eli tuoreista ja kuivatuista verhiöistä haudutettu tee. Raikas karpalo sopii erinomaisesti myös kylmänä nautittavaksi, jäähdytetty Roselle-juoma käy hyvin jano- ja ruokajuomaksi. Hyvän maun kyytipoikana saa liudan antioksidantteja ja muita terveyshyötyjä. Henkilökohtaiset allergiat ja muut terveysrajoitteet pitää toki aina tiedostaa ja huomioida, kun mitä tahansa syö.

Rosellen kasvatus on enemmän kuin helppoa, se on melkein ylihelppoa. Siemenet itävät nopeasti, taimet kasvavat äkkiä ja sitten Roselle kasvaakin melkein miten isoksi vain, kunhan tilaa riittää. 

Avomaalle suojaiseen paikkaan istutettuna siitä tulee helposti mustaherukkapensaan kokoinen ja paljon suurempikin, kunhan kasvukautta riittää. Isosta puskasta tulee myös paljon satoa. Ruukkukasvatuksessa kasvin kokoa ja satoisuutta suitsii ruukun koko. 




























tiistai 27. syyskuuta 2022

Chilikesän jalapenot

Chilikesä keskittyi tällä kertaa varsinkin jalapenoihin eli tuttavallisemmin jalluin, kuten me chilipäät tapaamme niitä kutsua. Jallut kasvoivat kymmenen litran ämpäreissä, koska kaikki 90 neliön kasvihuoneemme kasvupenkit oli jo varattu mm. tomaateille ja korkeuksiin kiipeileville pavuille.

Tänä vuonna laittelin tulille Jalapeno Brownia, Jalapeno Whitea, ikisuosikkiani Farmer's Market Potatoa ja taisi olla muutamia muitakin siemenvarastojeni uumenista kaivettuja.

Miksi sitten niin paljon jalluja? Vaikka joillakin Capsicum annuumeilla on myös ötökkämagneetin mainetta, eikä aina syyttä. Koska monet jallulajikkeet ovat yksinkertaisesti herkullisia! Baccatumien ohella niitä tulee käytettyä monipuolisimmin ruoanlaitossa. 

Jalapeno on parhaimmillaan sopivasti tulinen, paksumaltoinen, mehevä, makea, maultaan herkullinen, ei lainkaan pistävä. Leikkelen jalluista renkaita ruokiin, mietoja podin eli marjahedelmän päitä voi popsia salaatin joukossa. 

Kiihkeimpään sadonkorjuuaikaan rouhin chilit rouheeksi, pakkaan suureen pakastepussiin ja litistän levyksi. Kun ei ehdi puuhastella ja keitellä, turha ottaa stressiä eli pakkaseen vaan. Kun kiire helpottaa, chilit päätyvät kriikunoiden ja mausteiden kaverina kattilaan, jossa kiehuu mitä makoisin chutney.