lauantai 3. joulukuuta 2022

Kasvitetristä ja tukitoimia

Tiedättekö, mitä ovat huonekasvit? Ne ovat kasveja, jotka yrittävät kesän jälkeen mahtua huoneisiin. Kesä meni rehevästi kasvaessa ja sitten saapui syksy. Se on lähtölaukaus eiku-pelille, joka on hyvin monimutkainen tetriksen laji. Siinä siirrellään kasveja paikasta toiseen, kunnes koittaa jälleen kevät. Yksi mieheni minulle antamista lempinimistä onkin intiaanihenkinen: "Kävelee kasvien kanssa". 



Zing! Patjanjouset käyttöön ja Hoya nummularioides kiipeilemään.


Sehän on selvä, että kasveja ei niin vain ladota paikoilleen, ehei! Operaatio vaatii versojen vääntelyä, monenlaista tukemista, sitomista, asettelua ja loputonta astahtelua pari askelta taaksepäin tutkimaan näkymää. Eli sanalla sanoen sää-tä-mis-tä. Otetaanpa esimerkiksi Hoyat eli posliinikukat, joita tässä talossa on kymmeniä. Karkeasti jaotellen ne luonnostaan joko kiipeävät tai roikkuvat. Mutta miten, siinäpä pähkinää purtavaksi!



 Hoya curtisii istuu tuolilla ja roikottaa rentoja versojaan. 





Eiku. Olisiko se sittenkin nätimpi roikkuessaan vapaasti lasihyllyn korkeuksissa.  Tai ehkä se edellisen kuvan tuoli sittenkin olisi...





Ja tämä haluaa kiipeillä. Talveksi Hoya villosa raahataan umpiseinälle. Operaatio vaatii kaksi henkilöä: toinen kannattelee painavaa ruukkua rautaobeliskin alla ja toinen yrittää tasapainotella a) rotevan köynnöksen b) huojuvan tornin kanssa kynnysten yli ja ovenkamanoiden ali ilman että kukaan tai mikään saa kolhuja. Tai mikä pahinta: Ei tarvittaisi kuin yksi horjahtava sivuliike ja H. villosa katkeaisi tyvestä.




Konstikas kiipeilijä. Kirjavalehtinen eli variegated Hoya kerrii hankki kesällä massaa siinä määrin, että ruukku kupsahti nurin. Siispä käyttöön kikka kakkonen eli ruukku ruukkuun ja painava kivi sinetiksi. Pari bambukaarta riittää toistaiseksi kiipeilytelineeksi, mutta kasvin kasvessa harkitsen raudoitusverkkoa, siis sitä jota käytetään rakennuksilla mm. perustuksissa. Miksikö tämä kasvi ei pääse kerralla kauniiseen ruukkuun vaan pitää olla ruukkua ruukun päälle? Siksi koska Hoya viihtyy pienessä ruukussa, mutta pienemmän ruukun paino ei nyt riittäisi. Tämän erittäin painavaksi kasvavan kasvin tuleva tuki ja ruukku pitää miettiä ja integroida toisiinsa niin, että ruukun koko on järkevä ja kasvi pysyy pystyssä. Haluan myös ohjata H. kerriin jäykät versot kiipeilemään vapaasti eli kovasti vääntelemättä tiettyyn muotoon.



Käy se näinkin. Hoyat kiipeävät kasvihyllyä eli tukena on hyllykehikko.



Perinteinen tukiratkaisu. Vihreästä aitaverkosta kieputeltu tuki ja Hoya pubicalyx. Omaa silmää tämä tuki särkee siinä määrin, että olen luopunut näistä. Se vie aikansa, että kasvi peitää koko tuen.



Kelottunut tukeva oksa tukee kukkivaa Hoya obovataa.



Hoya alagensiksen ristikko alkaa käydä pieneksi. Vaihtoehtoja on kolme eli joko leikataan tai etsitään isompi ristikko tai kehitetään jokin luova ratkaisu. Päädyn yleensä kolmanteen vaihtoehtoon. Koska se on hauskinta. Tähän mennessä on jo varmaan käynyt selväksi, että en kuulu heihin, jotka haluavat yhtenäiset ruukut, yhtenäiset tuet ja minimalistisen selkeää skandinaavisen sisustuksen ja kasvien yhteispeliä. 

Haluan viidakon, silmäniloa, luovuutta, vaihtelua, hulluttelua, hassuja oivalluksia! Kasvit ovat iloinen asia. Ja koska ne ovat kasveja, ne kasvavat, muuttavat muotoaan, kuolevatkin. Ne eivät ole koskaan staattisia  -  vain muutos on pysyvää. Hyvä niin.







perjantai 25. marraskuuta 2022

Puutarha + koirat = vekkuli yhtälö

 Miten sopii yhteen puutarha ja koirat? Kiitos kysymästä, oikein erinomaisesti. Kunhan puutarhuri ottaa rennosti. Välillä voi tulla näkemyseroja, minne se kuoppa kaivetaan ja pitäisikö kananakakka pitää maassa vai suussa. Koirien ikä tietysti vaikuttaa toimeliaisuuden määrään. Aikuiset jo enimmäkseen tietävät käytössäännöt, pentu antaa palaa.



Venäjänmustaterrieri Hulda arvostaa 'Sarah Bernhardtia'







Täydellisyyttä hipova kevätpuutarha. Kuka neropatti jätti multapussit pihaan, jossa on raisu pentukoira... jep, minä. 

Avaan tässä samalla hiukan lisää kuvan fengshuita. 5 neliön vanhaa pikkukasvaria päin on juostu leikin tiimellyksessä, köynnösteline lenkottaa. Mietinkin, että mistä se oudosti tömähtävä PUM! kuului...Kuvan keskellä on vetovoimainen katseenvangitsija, joka koostuu tiilistä, salaojaputkista, vänkyröistä (joo, juostu on näitäkin päin) aidoista, erilaisista puutarhavälineistä ja muista esineistä. Ne yrittävät pitää em. pentukoiran pois pionin ja leimujen juurilta. Yrittävät.





Moi emäntä, mä kaadoin aidan! Mä olen TAAS täällä leimujen joukossa kaivelemassa! Ai oliko se kesällä niin, että tänne ei saanut tulla? Mutta nythän on jo talvi. Se on eri asia. Ai ei ole vai? Oho, kummat säännöt täällä.






Kattokaa nyt tarkkaan likat, meidän isäntä näyttää mallia. Noin kaivetaan ihan järjettömän iso kuoppa.





Kuoppien kaivelua on nyt treenattu siinä määrin, että raparperin taimi on pantu häkkiin. Se kummastuttaa Taikaa, kuten myös se, että häkkiä ei saa millään maasta irti. Koska se on juntattu telttakepeillä tiukkaan maahan. Raparperi voitti tämän erän.



Matte kuule, täällä taitaa olla ainakin kahta sorttia timjamia, sitruunalla ja ilman. Ja olisikohan lisäksi oreganoa ja iisoppia. Kyllä näin on! Säädin samalla vähän päätylautaa, jos sopii?




Niin, oliko jotain asiaa? Yhtään en ole muhjannut mutaa suuhun.




Räiskis vaan, hiukan hipaisi karvajalka pelakuuhyllyä. Se on sitten ruukunvaihdon aika ja samalla tuli kätevästi salaojitusmateriaalia useammankin ruukun pohjalle. 




Ha-haa, sata lasissa taka-aidalle. Emäntä tulee kasvarista ja sillä on aina meille kurkkua!




Eihän se haittaa, että samettikukan kaivelee syksyllä pihan perälle unohtuneesta ruukusta ja tuo tupaan tarkempia tutkimuksia varten? Mitä sillä enää tekee muutenkaan muka? Se on matte kuule YKSIvuotinen kukka, ei perenna. Nih.




Taika ja hirvi. Pehmot ovat myös ahkeria puutarhan käyttäjiä.





Puutarhahommissa pehmokin tuhjaantuu, joten pesukeikka napsahtaa aina toisinaan.



*****


Blogin kuvissa on koiriamme ja sattumuksia vuosien varrelta. Tällä hetkellä perheenjäseniämme ovat venäjänmustaterrieri Taika ja cane corso Siiri. Meillä koirille ei suututa epäreilusti eikä karjuta. Jos koira tekee väärin, ihmisten on yleensä syytä katsoa peiliin. Jos koira ei tajua, mitä siltä halutaan, ihmisen kannattaa opetella selittämään ja opettamaan toisella tavalla ja vaikka kolmannella jne. Pentu oppii ajan kanssa, kun sitä opetetaan positiivisen vahvistamisen kautta. Raisun pennun energia ohjataan toisaalle sallittuun tekemiseen. 

Aina välillä tietysti sattuu ja tapahtuu.  Jos puutarhuri haluaa elää koirien kanssa samassa kodissa ja pihassa, oma toiminta kannattaa sopeuttaa ja ajatella tilanteen mukaisesti. Pentukesänä voi olla piha vähän erilainen kuin seuraavina. Voi aidata, suojata, opettaa. Mutta jos haluaa, että kaikki on tiptop, kuten aina ennenkin, sitä tekee vain oman elämän tarpeettoman hankalaksi, sillä koko ajan pitää sitten komentaa, kieltää, käskeä ja surra jotain kuoppaa pihassa. Meillä on päätetty, että se on ihan turhaa.



Rennosti ja iloisesti vaan ja maalaisjärjellä. Zen.

 





torstai 24. marraskuuta 2022

Karismaattisen komeat Epicactukset

 Voiko jokin kasvi olla karismaattinen? Siis aivan erityisen valovoimainen, viehättävä, vakuuttava ja filmaattinen. Vastaus on ehdottomasti kyllä! Sellaisia ovat monet lehtikaktukset. Tämän postauksen kuvissa komeilevat erityisesti Epicactus hybridit.


  • Epicactus hybridi 'Curt Backeberg'









Hybridin nimi tekee kunniaa Curt Backebergille (1894-1966), joka oli saksalainen kasvitieteilijä ja puutarhuri. Hänet tunnetaan varsinkin kaktusten kerääjänä ja luokittelijana.






Nuoret Epicactukset eli meidän kesken ihan tuttavallisesti epit vaan, kiikkuvat kesän kasvihuoneemme kattoon kiinnitetyissä kourumaisissa kaukaloissa. Tässä on vain osa epeistämme. Hellekesän ajan kasvihuonetta varjostetaan harsoilla, sillä nämä kasvit eivät viihdy lainkaan suorassa auringon porotuksessa. Muualla maailmassa kuumassa ilmastossa lehtikaktuksille rakennetaankin varjotaloja.
Kastelen pienissä muoviruukuissa kasvavat epit perusteellisesti läpimäräksi ja annan juoda noin 15 min. vettä. Sitten kasvualusta saa taas kuivua. Kastelutiheys riippuu vuodenajasta. Helteellä juodaan paljon ja usein.






(Kuvan lähde: Kenpei, Wikimedia Commons, via
CC BY-SA)


Suora auringon porotus aiheuttaa stressireaktion, joka näkyy lehtikaktusten lehtimäisiksi litistyneiden varsien punertumisena. Punainen väri kertoo, että kasvin solunesteeseen on alkanut erittyä suojaavaa antosyaania. Antosyaani suojaa kasvia mm. uv-säteilyltä, kylmyydeltä ja kuivuudelta. Siispä kun me ihailemme esimerkiksi lehtikaktuksen punertavaa "kesäväriä", kasvilla on olosuhteiden aiheuttama stressi, jolta se pyrkii suojautumaan.



Tästä se lähtee. Komea satsi pistokkaita on saapunut Saksasta. Olen hankkinut useimmat Epicactus hybridini täältä: https://www.facebook.com/EG.SteffenLatniak/. Uskallan suositella, sillä pistokkaat ovat olleet aina moitteettoman komeita ja terveitä.
 








Pistokkaat kasvavat 10 cm:n muoviruukuissa ja näin pienessä ruukussa ne kasvavat minulla melkoisen isoiksi kasveiksi asti. Kasvualustana on kaarnaa, rahkasammalta ja lannoittamatonta kasvuturvetta, hieman kookosta. Kasvualusta on äärimmäisen kevyt ja nopeasti vettä läpäisevä.

Ja sitten tärkeä asia: kun ei ole juuria, ei juoda vettä. Juuretonta pistokasta ei siis hukuteta veteen. Juurelle voi hiukan suhauttaa sumutuspullolla kosteutta silloin tällöin. Kun juuret ilmaantuvat, saa alkaa maltillisesti kastella. Sen kyllä huomaa, kun pistokas nappaa kasvualustaan kiinni ja alkaa ilmaantua uutta kasvua.




'Whirligig'



Miksikö epit ovat niin komeita kasveja? Valtavilla lehtimäisillä varsilla varustettu kasvi on jo itsessään jylhä ilmestys. Epit eivät söpöile pikkusievinä, kuten vaikkapa saintpauliat. Ne eivät myöskään ole olemukseltaan täydellisiä vaan kasvussa näkyy korkkiintumista, toispuoleisuutta, harottamista, ilmajuuria, elämän jälkiä. Kaikki eivät tästä pidä, mutta minusta täydellisyys on täydellisen tylsää. Sen sijaan särmikkyyden ja kauneuden vuoropuhelu on äärimmäisen viehättävää.




'Sympatico'



Katselenkin epikokoelmaani tyytyväisenä ympäri vuoden. Mutta onhan se sykähdyttävä hetki, kun rumankaunis kasvi alkaa tehdä herkkiä nuppuja. Ja sitten...sieltä avautuu suuri ja hehkeä kukka.









'Show Boat'/'Showboat'. 


****

Mikä ihmeen Epicactus?

Moni miettii mielessään, että eikös nämä jalostetut lehtikaktukset olekaan enää Epiphyllum hybridejä vaan Epicactus hybridejä? 

Mm. kansainvälisen Epiphyllum fb-ryhmän ylläpitäjä Michael Guillot on avannut keskustelun (8.6.) siitä, että nykyään suurimmalla osalla hybrideistämme on selkeä Disocactus-vaikutus. 

"On hyvin vähän rekisteröityjä hybridejä, jotka ovat seurausta risteyttämisestä Epiphyllum-lajin kanssa. Luku olisi jossain 3-5 prosentin tienoilla. Nykyään onkin asetettu sille kannalle, että  koska nämä kasvit ovat epifyyttejä (päällyskasveja) ja niillä on mitä suurimmassa määrin Disocactus-vaikutus, on järkevää kutsua hybridejä nimellä Epicactus." Epifyytti + Disocactus -sanoista yhdistelmä siis. 

Kasvitiede on vääjäämätön, jos risteytyksessä kerran ei ole juurikaan Epiphyllum-vaikutusta, nimitys on väärä. Muutosvastarintaakin esiintyy ja sitä selittää paljolti kaupallisuus. Monen lehtikaktuksia jalostavan ja myyvän firman vakiintuneessa nimessä on sana Epiphyllum. 

Epiphyllum-suku pitää siis sisällään aitoja lajeja, ei risteytyksiä, tähän on päädytty. Myös joitain lajeja on kasvitieteen geenitutkimuksen kehittymisen myötä luokiteltu uudestaan ja siirretty Epiphyllum -suvusta Disocactuksiin.