On ollut satumaisen kauniita talvipäiviä ja kipakkaa pakkasta. Eli kaunista, mutta hyvin hintavaa keliä. Vähän kuin nauttisi äärimmäisen kalliista ravintola-ateriasta, johon ei ole lainkaan varaa. Sähkö maksaa niin paljon, samoin polttopuut. Kuistilla talvehditaan nyt noin 10 asteessa.
Rautahyllyllä on muun muassa Pelargonium polycephalum ja suosikkituoksuvani Pelargonium x fragrans sekä muutama 'Friesdorf', hehkuvan punainen minikokoinen klassikko.
Mutta ulkoillessa tulee sentään lämmin...hop-hop-hop...Ulkoilmaihmiset osaavat pukeutua sään mukaan. Liki samat kerrospukeutumisen konstit on nyt otettava käyttöön myös sisällä eli pässinpökkimää sukkaa sukan päälle, välikerrastoa ja muuta vermettä, että tarkenee tavallistakin matalammassa huonelämmössä.
Päivä ennen vedenpaisumusta. Kun kipakka pakkanen vaihtuu vesisateeseen, tiedossa on takuuvarmat talvikumpparikelit. Päivän ohjelma onkin täten selvä: kasvari x 3 on vapautettava lumesta. Kevyen höntyinen pakkaslumi muuttuu kennoja runttaavaksi massaksi ennen kuin ehtii sulaa kokonaan.
Aijai, lumikuormaa on. Kolmesta siivestä koostuva kasvihuone (40 m2), vasen siipi on eristetty niin, että siellä hoituvat taimikasvatukset. Tai siis ovat ennen hoituneet ja hoituvat tulevana keväänä, jos/kun suinkin raaskii lämmittää... Lämmitystä on kevään korvalla hoidellut sähköllä toimiva pieni kasvihuonelämmitin, mutta ensi kevääksi on hankittuna pieni kaasulämmitin.
Kriikunapuu on... ylläri-pylläri!... suojattu korkealla ja vahvalla verkolla, vaikka se on korkeiden ja vahvojen piha-aitojen SISÄpuolella. Ei siis luulisi olevan vaaraa talttahampaista. Syynä moiseen tårta på tårta -tyyppiseen varusteluun on tarmokas nuori koiraneito, joka katkoo kuin majava puita ja niiden oksia.
Yltiöpositiivisesta luonteesta on paljon hyötyä: Yrttitarhan ovesta kävellään jo (!) muutaman kuukauden päästä heräilevään kevääseen.
