Oxalista kutsutaan kansankielellä onnenapilaksi, mutta sen virallinen suomenkielinen nimi on käenkaali. Jotkut käenkaalit kasvavat sipuleista, toiset taas kävyistä (eli rhizomatous underground structure).
The Pacific Bulb Societyn (PBS) mukaan jako menee niin, että useimmat amerikkalaista alkuperää olevat lajit ovat ilman sipulia tai niillä on kävyt, kun taas eteläafrikkalaisilla lajeilla on sipulit. Tästä on myös poikkeuksia.
Kotimaisissa puutarhamyymälöissä myydään yleisimmin 'Iron Crossin' sipuleita. Käenkaalien keräilyn makuun päässyt ei tietenkään tyydy tähän vaan etsii kokoelmiinsa yhä uusia ihastuksen kohteita. Valinnanvaraa kasvisuvussa riittää, sillä siihen kuuluu noin 500–700 lajia.
Täältä voi katsella kukkien ja lehtimuotojen moninaisuutta: https://www.pacificbulbsociety.org/pbswiki/index.php/Oxalis
Kasvatan omia käenkaalejani varhaiskeväästä syksyyn. Ne saavat rehottaa lämmittämättömän kasvihuoneen ovensuussa, isompien kasvien katveessa, suojassa paahtavalta auringolta.
Vettä nämä kasvit juovat kesäkuumalla enemmän kuin runsaasti. Viisainta on varata iso aluslautanen, johon voi lorotella reilusti juotavaa.
Viime kesän huippuhelteissä huomasin, että käenkaalit ovat reilua sakkia. Ne antavat kastelijan pikku-unohdukset anteeksi. Jos unohdin yhden päivän kastelun väliin, suurimmat käenkaalit lässähtivät lyttyyn, mutta nostelivat itsensä jälleen nopeasti möyheiksi saatuaan vettä.
Jotkut kasvattavat esimerkiksi tummalehtistä kolmiokäenkaalia huonekasvina ympäri vuoden. Kokeilin sitäkin parina talvena, mutta talven kuluessa kasvi menetti lehtiensä lilan tumman hehkun keinovalon alla ja halusi vaipua lopulta lepoon eli kuihdutti lehtensä.
Nykyään käenkaalit ovat minulle vähän kuin töyhtöhyypät. Kun ne ilmaantuvat maisemiin, se on varma kevään merkki!
 |
| Oxalis deppei 'Iron Cross' |
 |
| Rusokäenkaali, Oxalis articulata subsp. rubra |
 |
| Kolmiokäenkaali, Oxalis triangularis |
 |
| Oxalis debilis subsp corymbosa 'Aureo-Reticulata' |
