maanantai 25. maaliskuuta 2019

Herätys Oxalis, käenkaali ja onnenapila!

Oi ihana kevät ja herätys Oxalikset! Koko pitkän talven välieteisen viileydessä ja kaapin uumenissa levänneet ruukut on aika nostaa esille ja tutkia mullan alla muhineet tapahtumat. Joka kevät näky on sama, mutta aina yhtä iloinen yllätys: ruukku on piukassa sipuleita tai käpyjä. Määrä monikertaistuu kesän aikana.

Oxalista kutsutaan kansankielellä onnenapilaksi, mutta sen virallinen suomenkielinen nimi on käenkaali. Jotkut käenkaalit kasvavat sipuleista, toiset taas kävyistä (eli rhizomatous underground structure).

The Pacific Bulb Societyn (PBS) mukaan jako menee niin, että useimmat amerikkalaista alkuperää olevat lajit ovat ilman sipulia tai niillä on kävyt, kun taas eteläafrikkalaisilla lajeilla on sipulit. Tästä on myös poikkeuksia.

Kotimaisissa puutarhamyymälöissä myydään yleisimmin 'Iron Crossin' sipuleita. Käenkaalien keräilyn makuun päässyt ei tietenkään tyydy tähän vaan etsii kokoelmiinsa yhä uusia ihastuksen kohteita. Valinnanvaraa kasvisuvussa riittää, sillä siihen kuuluu noin 500–700 lajia.

Täältä voi katsella kukkien ja lehtimuotojen  moninaisuutta:  https://www.pacificbulbsociety.org/pbswiki/index.php/Oxalis

Kasvatan omia käenkaalejani varhaiskeväästä syksyyn. Ne saavat rehottaa lämmittämättömän kasvihuoneen ovensuussa, isompien kasvien katveessa, suojassa paahtavalta auringolta.
Vettä nämä kasvit juovat kesäkuumalla enemmän kuin runsaasti. Viisainta on varata iso aluslautanen, johon voi lorotella reilusti juotavaa.

Viime kesän huippuhelteissä huomasin, että käenkaalit ovat reilua sakkia. Ne antavat kastelijan pikku-unohdukset anteeksi. Jos unohdin yhden päivän kastelun väliin, suurimmat käenkaalit lässähtivät lyttyyn, mutta nostelivat itsensä jälleen nopeasti möyheiksi saatuaan vettä.

Jotkut kasvattavat esimerkiksi tummalehtistä kolmiokäenkaalia huonekasvina ympäri vuoden. Kokeilin sitäkin parina talvena, mutta talven kuluessa kasvi menetti lehtiensä lilan tumman hehkun keinovalon alla ja halusi vaipua lopulta lepoon eli kuihdutti lehtensä.

Nykyään käenkaalit ovat minulle vähän kuin töyhtöhyypät. Kun ne ilmaantuvat maisemiin, se on varma kevään merkki!





Oxalis deppei 'Iron Cross'

Rusokäenkaali, Oxalis articulata subsp. rubra

Kolmiokäenkaali, Oxalis triangularis

Oxalis debilis subsp corymbosa 'Aureo-Reticulata'

7 kommenttia:

  1. Enpäs tiennytkään, että käenkaaleja on noin montaa erilaista. Valtava määrä! Tiesin vain sen luonnonvaraisen, jota on itsellänikin pieni mytty alppiruusun alla, sekä tuon tummanlilalehtisen ja vihreän-violetinkirjavan. Jotenkin luulin myös, että niiden koristearvo on lehdissä, mutta onhan noilla kauniit kukatkin. Rusokäenkaalin kukat varsinkin ovat todella suloiset. Aurinkoista viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Minna! Juu, olen ihan innoissani käenkaaleista. Niin monimuotoisia lehdiltään ja kauniita myös kukiltaan. Iloisesti tervetuloa blogini lukijaksi. Kävinkin jo ihailemassa mm. jalokärhöjäsi, kiva blogi!

      Poista
  2. Joo voi että miten ihania! Ihan mun lemppareita!!! Mäkin olen juuri kaivanut nämä talvetuksesta esiin ja osa jo itääkin! :) Tuo alimmainen olikin ihan uusi tuttavuus, aivan ihana :)

    VastaaPoista
  3. 'Aureo-Reticulata' on kyllä ihana. Hienot lehtikuviot!

    VastaaPoista
  4. Vihdoin löysin mikä ihana kukka mulla oli ikkunalaudalla.Kukki jo moneen kertaan kunnes eräänä päivänä huomasin, että viereisissä orkideoissa oli villakilpikirvoja. Etikalla myrkytin kaikki 3 kukkaa ja vaihdoin mullat , mutta tuloksetta. Eilen oli pakko laittaa bioon kaikki ja käydö ostamassa uudet orkideat. Tänään lähdne ostamaan uutta kolmiokäenkaalia, kun nyt löysin mikä tuo kukka on nimeltään. Toivottavasti nyt säilyy tauditta. Kiitos kuvista- löysin etsimäni

    VastaaPoista