Irti maasta ja ilman kuoppia

Maa on eloperäisen mustaa ja möyheää lierojen unelmaa, minne vain lapionsa iskee. Kasvit sujahtavat kuoppiinsa kuin itsestään. Hetkinen...kenen puutarhasta on kyse? Alan Titchmarshin? Meillä savisten seutujen kasvateilla on toisin. Kuopat kairataan maahan lapiot nitkuen ja hikeä puskien, ja sen jälkeen aletaan lappaa ainesta jos toista kuopan täytteeksi. Silloinkin kuopan kaivajan on hyvä muistaa, että kasvit kannattaa istuttaa koholle kuopassaan ettei Etelä-Suomen sulaa-pakastaa-sulaa-pakastaa eli usein litimärkä talvi tapa juuria.  

Kasvatan kaiken suinkin mahdollisen ilman kuoppien kaivelua eli tavalla tai toisella kohotettuna maan pinnasta. Lapio käy keveästi korotetuissa kasvupenkeissä, joihin lisätään vuosittain olkea, ruohonleikkausjätettä, kompostia, syksyn lehtiä jne. Näin onnistuu myös mustajuuri...Muistan ikuisesti, miten kamppailin mustajuuria ylös savisesta pellosta. Muutaman sentin pätkissä...

Kasvilavojen tuulen  ja paahteen puolta suojaa kevyesti pajuaita. Ainekset on kierrätetty tuulen kaatamasta vanhasta ladosta. Kestää minkä kestää ja kun lahoaa, tehdään uudet.

Tervetuloa Varsinais-Suomeen, jos kaipaatte elinikäistä puutarhahaastetta. Kivenkova ja eloton savimaa on  elementti, jota voi toki parantaa erinäisin toimin. Peruspuuhaa maan kimpussa riittääkin sitten joka vuosi. Savi nimittäin ahmaisee maanparannustoimet kyltymättömään kitaansa äkkiä ja vaatii pian uutta purtavaa. Savi vaikuttaa myös viljeltävien makuun. 

Ihmettelimme aikoinaan, kun erikois-/väriperunat maistuivat tujusti savelle, siis maamaisen ja kellarimaisen pahalle. Perunan oma hyvä maku tärveltyi sivumakuun. Siemenperunoiden viljelijä sitten totesikin, että ei kannata tosiaan erikoisperunoita savimaassa kasvattaa. Seuraavana vuonna laitettiinkin sitten syvään kasvilavaan. Maku oli aivan toista. Myös kesäkurpitsoissa olen havainnut makuhaittaa.

Mutta miksi tehdä asiat tarpeettoman vaikeasti, kun ne voi tehdä helposti! Antaa mahtavan savipatjan majailla kylmänä ja synkeänä maan uumenissa. Kasvattaa voi lavalla, lavakauluksissa, kohopenkissä, monella mukavalla tavalla.

Kierrätystä. Vanhoilla ikkunoilla katettu lava. Rivitalopihassa oli aikoinaan rajoitetusti tilaa ja pensaiden juuria risteili taajaan pikkupihassa. 

Kasvarin avoimen oven äärellä viihtyi erinomainen ja satoisa paprika 'Novosibirsk'. Kasvatuskouru on korotettu jalustoille eli kätevästi hoitokorkeuteen maan pinnasta.

Tässä alkukesän tilanne. Malabarinpinaattia, salaattia ja basilikaa.

Basilikaa saatiin pakkasille asti. Ja sitähän syötiin ihan hirmuiset määrät kasvipaistoksissa, salaateissa jne.

Yrttitarhan puolella on monta maasta kohotettua kasvupenkkiä.

Talvehtimista ennen vedenpaisumusta

On ollut satumaisen kauniita talvipäiviä ja kipakkaa pakkasta. Eli kaunista, mutta hyvin hintavaa keliä. Vähän kuin nauttisi äärimmäisen kalliista ravintola-ateriasta, johon ei ole lainkaan varaa. Sähkö maksaa niin paljon, samoin polttopuut. Kuistilla talvehditaan nyt noin 10 asteessa. 

Rautahyllyllä on muun muassa Pelargonium polycephalum ja suosikkituoksuvani Pelargonium x fragrans sekä muutama  'Friesdorf', hehkuvan punainen minikokoinen klassikko.

Mutta ulkoillessa tulee sentään lämmin...hop-hop-hop...Ulkoilmaihmiset osaavat pukeutua sään mukaan. Liki samat kerrospukeutumisen konstit on nyt otettava käyttöön myös sisällä eli pässinpökkimää sukkaa sukan päälle, välikerrastoa ja muuta vermettä, että tarkenee tavallistakin matalammassa huonelämmössä. 

Päivä ennen vedenpaisumusta. Kun kipakka pakkanen vaihtuu vesisateeseen, tiedossa on takuuvarmat talvikumpparikelit. Päivän ohjelma onkin täten selvä: kasvari x 3 on vapautettava lumesta. Kevyen höntyinen pakkaslumi muuttuu kennoja runttaavaksi massaksi ennen kuin ehtii sulaa kokonaan. 

Aijai, lumikuormaa on. Kolmesta siivestä koostuva kasvihuone (40 m2), vasen siipi on eristetty niin, että siellä hoituvat taimikasvatukset. Tai siis ovat ennen hoituneet ja hoituvat tulevana keväänä, jos/kun suinkin raaskii lämmittää... Lämmitystä on kevään korvalla hoidellut sähköllä toimiva pieni kasvihuonelämmitin, mutta ensi kevääksi on hankittuna pieni kaasulämmitin.

 Kriikunapuu on... ylläri-pylläri!... suojattu korkealla ja vahvalla verkolla, vaikka se on korkeiden ja vahvojen piha-aitojen SISÄpuolella. Ei siis luulisi olevan vaaraa talttahampaista. Syynä moiseen tårta på tårta -tyyppiseen varusteluun on tarmokas nuori koiraneito, joka katkoo kuin majava puita ja niiden oksia. 

Yltiöpositiivisesta luonteesta on paljon hyötyä: Yrttitarhan ovesta kävellään jo (!) muutaman kuukauden päästä heräilevään kevääseen.