Maa on eloperäisen mustaa ja möyheää lierojen unelmaa, minne vain lapionsa iskee. Kasvit sujahtavat kuoppiinsa kuin itsestään. Hetkinen...kenen puutarhasta on kyse? Alan Titchmarshin? Meillä savisten seutujen kasvateilla on toisin. Kuopat kairataan maahan lapiot nitkuen ja hikeä puskien, ja sen jälkeen aletaan lappaa ainesta jos toista kuopan täytteeksi. Silloinkin kuopan kaivajan on hyvä muistaa, että kasvit kannattaa istuttaa koholle kuopassaan ettei Etelä-Suomen sulaa-pakastaa-sulaa-pakastaa eli usein litimärkä talvi tapa juuria.
Kasvatan kaiken suinkin mahdollisen ilman kuoppien kaivelua eli tavalla tai toisella kohotettuna maan pinnasta. Lapio käy keveästi korotetuissa kasvupenkeissä, joihin lisätään vuosittain olkea, ruohonleikkausjätettä, kompostia, syksyn lehtiä jne. Näin onnistuu myös mustajuuri...Muistan ikuisesti, miten kamppailin mustajuuria ylös savisesta pellosta. Muutaman sentin pätkissä...
Kasvilavojen tuulen ja paahteen puolta suojaa kevyesti pajuaita. Ainekset on kierrätetty tuulen kaatamasta vanhasta ladosta. Kestää minkä kestää ja kun lahoaa, tehdään uudet.
Tervetuloa Varsinais-Suomeen, jos kaipaatte elinikäistä puutarhahaastetta. Kivenkova ja eloton savimaa on elementti, jota voi toki parantaa erinäisin toimin. Peruspuuhaa maan kimpussa riittääkin sitten joka vuosi. Savi nimittäin ahmaisee maanparannustoimet kyltymättömään kitaansa äkkiä ja vaatii pian uutta purtavaa. Savi vaikuttaa myös viljeltävien makuun.
Ihmettelimme aikoinaan, kun erikois-/väriperunat maistuivat tujusti savelle, siis maamaisen ja kellarimaisen pahalle. Perunan oma hyvä maku tärveltyi sivumakuun. Siemenperunoiden viljelijä sitten totesikin, että ei kannata tosiaan erikoisperunoita savimaassa kasvattaa. Seuraavana vuonna laitettiinkin sitten syvään kasvilavaan. Maku oli aivan toista. Myös kesäkurpitsoissa olen havainnut makuhaittaa.
Mutta miksi tehdä asiat tarpeettoman vaikeasti, kun ne voi tehdä helposti! Antaa mahtavan savipatjan majailla kylmänä ja synkeänä maan uumenissa. Kasvattaa voi lavalla, lavakauluksissa, kohopenkissä, monella mukavalla tavalla.
Basilikaa saatiin pakkasille asti. Ja sitähän syötiin ihan hirmuiset määrät kasvipaistoksissa, salaateissa jne.
Onpa virkistävää katsella kuvia kasvimaasta. Etenkin kun tuo kaikki on pian - tai ainakin aika pian - ajankohtaista. Minua huvittaa katsoa ulkomaisia puutarhaohjelmia, joissa kasveja istuttaessa kuopaistaan pienellä lapiolla tai kämmenellä kuoppa ja työnnetään sitten taimi sinne kevyesti tyveltä taputellen. Harvoin itse kohtaa niin neitseellistä ja helposti työstettävää istutuspaikkaa, että ilman kunnon rautalapiota ja hikistä aherrusta mitään istutetaan.
VastaaPoistaNyt tarvitaan kieltämättä piristystä. Täällä Salon maaseudulla on Etelä-Suomen talvi ikävimmillään: tiet jäärataa, vettä sataa, maa on musta. Ja siellä sitten puutarha talvehtii jääkuoren ja veden alla. Täällä on jopa tulvavaroitus eli joet tulevat pelloille ja teille. Mutta kyllä se siitä, kevättä kohti! :-)
PoistaSavimaa on työläs ja kyltymätön, kuten kerroit. Meillä on paksu savikerros puutarhamullan alla, onneksi sen verran syvällä, että siitä pikemminkin on etua perennoille ja pensaille, mutta puiden kasvussa on hitaampi vaihe, kunnes pääsevät saven herroiksi. Aluksi en ymmärtänyt istutella kohotettuun penkkiin. Rehevää kasvua sinulla kohotetuissa penkeissä ja istutuslaatikoissa, ja helpompaa kun ruohot ei maasta leviä ravinteita ahmimaan.
VastaaPoistaSavi on tosiaan haastava, mutta onneksi on näitä lavakeinoja. Muistelen joskus lapsuuden kesiä isoäidin mökillä, jossa perunamaa oli hiekkaisaa maata. Perunat nousivat maasta helposti kauniina ja puhtaina, kuin kananmunia!
PoistaKiitos tästä! Täytyykin ottaa blogi seurantaan. Turhauttaa lukea istutusvinkkejä ja kuvia muhevan mullan kuopista, kun oman turkulaisen uudiskohdetontin maa on laatua:
VastaaPoista1. Päällimmäisenä 10 cm uutta puutarhamultaa hämäämässä
2. Sen alla 15 cm karseaa kivituhkaa ja hiekkasoraa
3. Jonka alla on kiva kerros ihan rehellistä sepeliä
4. Ja alimpana 30 metriä sinistä savea
Jihuu... Hankin sekä lihakseni että rasitusvammani mielellään muilla metodeilla kuin lapion varressa kiroten :-)
Niin tuttua! Olen paljasjalkainen turkulainen, siellä on tullut savimaata ähellettyä monessa asuinpaikassa. Ja täällä Salossa on myös paikoin paksu on savipatja. Jossain vaiheessa tajusin, että nyt saa riittää. Asiat voi tehdä helpomminkin. :-)
PoistaTulipa kasvimaata ikävä noita sinun kuviasi katsoessa! Tuttua on tuo varsinais-suomalainen savimaa, jota meidänkin puutarhassa on riittämiin.
VastaaPoistaAi sinä myös! :-) Saviseutua riittää tosiaan laajalti. Meitä lapionsärkijöitä ja maanparantajia samoin.
PoistaSavimaan kanssa on painittu täälläkin, mutta aika hyvin on savi saatu selätettyä. Kohopenkit ja kattava maanparannus ovat meillä olleet ne keinot, joilla saavimaa on saatu hyvin kesytettyä.
VastaaPoistaEipä aikaakaan, kun ollaan keväässä ja kuviesi mukaisissa tunnelmissa. 😊😊
Samanlaisia kokemuksia siis sielläkin. Savimaan kanssa oppii pärjäämään. :-) Kevät kolkuttaa jo ovelle, siemenvalikoimia on selattu ahkerasti, suunnitelmia punottu ja taimikasvatukset ovat alkamassa vauhdilla. :-)
PoistaMinä kasvatan kaikki syötävä kasvulavoissa vaikka meillä on melkein hiesu maa .Kyllä sitäkin joutuu ahkerasti parantamaan mutta helppoa on kaivuu siellä . Me pidämme paljon Basilikasta mikä lajike sinulla oli näyttää todella rehevältä . Toivottavasti meidänkin kasvihuone starttaa tänä vuonna .
VastaaPoistaLavat ovat tosiaan käteviä, oli maalaji mikä tahansa. Basilika on 'Genovese'.
Poista😀
VastaaPoista