Käsikranaattia muistuttava eksoottinen hedelmä kasvoi hyvin viime kesänä sekä sisällä kasvihuoneessa että sen ulkopuolella. Sisällä kasvu oli tietysti rehevämpää. Ämpärissä majaileva köynnös tuotti kymmenkunta hedelmää, ja joi kaiken kesää vettä kuin kameli keitaalla. Kasvihuoneessa kiwano kasvoi isommassa astiassa ja satoa tuli vastaavasti enemmän.
Sarvipäinen hedelmä ei antaudu vapaaehtoisesti syötäväksi. Hedelmän nystyröiden huippuna pistelee niin kaktusmaisen kipakoita piikkejä, että sitä ei voi käsitellä paljain käsin ja ohuet näppylähanskat voi unohtaa. Kypsänä kiwano on kaunotar, jonka väri on lämpimän oranssinkeltainen.
Afrikasta kotoisin oleva kiwano on kurkun ja melonin sukulainen. Sitä kutsutaankin myös hyytelö- ja sarvimeloniksi. Kotimaiset Kasvikset ry kuvailee sen makua näin: "Hedelmäliha on vihreää ja mehukasta, ja se muistuttaa hieman kurkkua. Maku on piristävä ja hieman banaania tai limettiä muistuttava."
Siinä siis virallinen versio. Meillä kivakurkku saavutti suursuosion kauniina ja hauskana kasvina, jota tekee mieli kasvattaa vielä uudelleenkin. Sen sijaan maku oli...no jaa...kuin suuria siemeniä täynnä oleva vaisu kurkku. Makuasiat ovat aina makuasioita, tämänkin hedelmän maku kannattaa todeta itse.
Yksi on varmaa: Eksoottisten kasvien kasvattamisesta kiinnostunut nauttii varmasti kiwanon seurasta. Siemeniä myydään eksoottisiin kasveihin erikoistuneissa nettisiemenkaupoissa, myös kaupan hedelmäosaston kiwanoiden siemenistä voi yrittää taimia alulle.
Kyllä nyt makukuvailusta huolimatta sait Teija mut vähän innostumaan tästä kasvista :D Aiotteko esikasvattaa kiwanoa tänä vuonna uudestaan? Kovin on kyllä eksoottisen näköinen ja luonteikkaan oloinen kaunotar, mahdollisella ylijäämätuotannolla voisi härnätä vuohien ikenistöä. Tiedä sitten, että minkälainen on ensi kesän lämpökertymä, mahtaako tuottaa satoa viileinä kesinä? Kunhan nyt saan johonkin sijoitettua mahdollisesti kasvavat munakoisontaimeni, vähän innostuin siemenkaupassa ja nyt pitäisi viikonloppuna kylvää kaksi violettia; versoiltaan pitkä sekä pätkä lajike, vihreä, valko-liilaraitainen sekä komein: `Striped Tonga´-lajike: oranssi, violettiraitainen. Kaksi vuotta sitten kokeilin viimeksi, pääsivät muovitunneliin olkikatteeseen. Kasvu tyrehtyi ulkona ihan alkusenteillä, pientä osuutta asiaan saattoi olla kissoilla, jotka löysivät muovitunnelin hyvin mukavana päiväunipaikkana. Toissakesähän oli aika vilpoinen ja kostea, ikävä on kissan nukkua suojaamattomana ulkosäässä. Eivät munakoisot edes kukkineet silloin. Viime kesänä en yrittänyt, mutta nyt on taas pakko kokeilla!
VastaaPoistaHieno blogi muuten, että sä ehdit ja jaksat vielä tällaistakin värkkäillä, onnittelut!
Ooh, ensimmäinen kommentti. Kiitos Juuliska kannustuksesta!
VastaaPoistaJaoin kaikki omat kiwanot Hyötykasviyhdistyksen vierailevalle väelle eli en kerännyt yhdestäkään siemeniä. Siinä vaiheessa kesää olin hieman kyllästynyt kantamaan vettä loputtoman janoisille piikkimöllyköille. Mutta nyt kun kirjoitin tuota tekstiä, huomasin kaipaavani kasvia.
Ehkä maku vaatii vaan totuttelua. Ehkä tänä kesänä opin pitämään XL-kokoisista hyytelömäisistä kurkunsiemenistä ja sitä seuraavana suorastaa himoitsen niitä. :-)
Opinhan viimein pitämään fenkolistakin. Nyt 'pitäisi pitää' -listalla on lähinnä kitkerä narskutin eli retiisi. Pitikin sattua, että maailman helpoiten kasvatettava ja nopeakasvuisin pallero on mielestäni niin pahaa.
Mielenkiintoisen näköinen kasvi! On mukava kokeilla aina jotain uutta. Itse ajattelin kokeilla tänä vuonna vesimelonin kasvatusta. Jos kiinnostaa, voit piipahtaa minunkin blogissani: puutarhaon kotini.blogspot.com.
VastaaPoistaHei Gitta, hauska tavata puutarhaihmisiä! Kävinkin jo lukemassa mukavaa blogiasi. Vesimelonin kasvatus on minullakin vielä kokematta, mutta senkin vuoro tulee varmasti. :-)
VastaaPoista