Reilu vuosi sitten kävi satumainen tuuri, kun bongasin paikallisesta roskalavaryhmästä komean vanhanpojan. Siis kaktuksen. Tyyppi oli vähän reissussa rähjääntynyt ja vähässä valossa majaillut, mutta särmikäs ja luonteikas yksilö yhtä kaikki.
Vanhatpojat eli raspipallokaktukset (Echinopsis eyriesii) kuuluvat Echinopsis-sukuun. Liikkeellä on lukuisia erilaisia risteymiä. Kukat ovat yleensä valkoisia tai vaaleanpunaisia. Myös punaiset kukat mainitaan läheissä, mutta sellaisia en ole päässyt näkemään.
Uuteen kotiin muutettuaan vanhapoika sai viettää yhden talven viileässä huoneessa ikkunalla. Kesäksi se laitettiin lomailemaan kasvihuoneeseen. Huonossa valossa kasvaneen kaktuksen juurella oli suuri määrä valon vähyyden vuoksi pitkäksi venähtäneitä poikasia, jotka nypin pois voimaa viemästä ja kukintaa estämästä.
Toinen ongelma oli kaktuksen kapea ja korkkiintunut 'uuma'. Kovin kapea kohta uhmasi painovoimaa, sillä sen yläpuolella oli suurin osa korkean ja painavan kasvin massasta. Kyselin muilta kaktusharrastajilta kokemuksia, rohkaistuin... ja sitten tartuin veitseen.
Olin valmistautunut juhkumaan ja puhkumaan terävän leipäveitseni kanssa julmetusti voimaa käyttäen, vähän kuin leikkaisi maissia. Luulo oli turha, kaktus antoi periksi helposti. Ja mikä helpotus...sen sisus oli täysin terve ja mehevä. Ei lahoa, ei märäntynyttä, ei kasvitautia.
Seuraavat pari viikkoa vanhapoika lepäsi sanomalehdellä kyljellään, jotta leikatun kohdan haavakallus olisi varmasti rutikuiva ja umpeutunut. Tämä on tärkeää. Jos leikatun kaktuksen tai sen pistokkaan istuttaa antamatta haavakohdan kuivua, kasvi märäntyy.
Kun kallus oli varmasti kuiva, asettelin leikatun vanhanpojan kasvualustansa eli Wurthin imeytysrakeen päälle. Imeytysrae on vastaavaa tavaraa kuin puutarhamyymälöissä myytävä seramis, mutta huomattavasti edullisempaa.
Sitten tulee toinen tärkeä muistettava kaktusten kasvattajalle: juuretonta ei kastella. Ja syykin on selvä eli jos ei ole juuria, ei voi juoda vettä. Silloin mätänee, jos märkyys muhii tyvessä. Suhautinkin vain aivan kevyesti pari kertaa juurtumisen aikana kosteutta sumutuspullolla juurelle.
Usein kuulee kysyttävän, mistä sen sitten tietää, että kaktus on juurtunut. Minä tökin! Kun kaktus ei hievahdakaan, se on tehnyt juuret.
Tällä tarinalla on onnellinen loppu. Kahtia leikattu vanhapoika muuttui kaksosiksi. Kumpikin osa jatkaa elämämäänsä ja leikattu osa kukki jo upeasti. Tällä hetkellä ruukkuunsa jääneessä alaosassa on nuppu. Vanhatpojat ovat elinvoimaisia, sitkeitä ja hurmaavan luonteikkaita kasveja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti