Ojennan täten viime kesän Peppi-palkinnon hurjan vahvalle Begonia ’Ginnylle’. Siinäpä vasta kasvipersoona ja voimanpesä! Toki kesäkukkina myytävät begoniat ovat pontevia nekin, mutta ’Ginnyn’ puhti oli omaa luokkaansa.
Siirsin talven jäljiltä hiukan haljun kasvin keväällä ulos. Muutaman päivän se vietti hallaharson alla, jotta kylmät yöt eivät aiheuttaisi ongelmia eikä kova kevätaurinko polttaisi lehtiä. Kun totutusvaihe oli ohi, ’Ginnyn suojana oli vain osittain sen päälle kaartuva pajupuun lehvästö.
Siinä samalla paikalla se sitten kasvoi ryhdikkäänä ja kukki hehkeästi hamaan syksyyn asti. Nappasin sisälle vasta ennen ensimmäistä hallayötä.
’Ginnya’ ei hetkauttanut rankkana maahan jymisevä kaatosade, joka niittasi maahan kesäkukkia, uhkasi painavia daalian kukintoja ja moukaroi pionit. Sen lehtiä ei kärventänyt hornamainen helleaalto eikä se säikähtänyt syksyn ensiviileydestä. Jos kasvi osaisi puhua, se olisi varmasti sanonut, että ”bring it on, antaa tulla vaan!”
Begonia ’Ginny’ on ryhdikäs pensasmainen begonia, omani on nyt 70 cm korkea. Viehkon siipimäisen muotoiset lehdet ovat karvanukkaisia pinnaltaan ja kauniin punaisia nurjalta puolelta.
Ja jos haluat kasvin, joka kukkii kukkimistaan, tämä on sellainen. ’Ginny’ yritti kukkia jo juurettomana pistokkaana, mutta nyppäsin nuput pois voimia viemästä. Sen jälkeen se on kukkinut tasaisesti sisällä, ulkona ja taas sisällä. Talveksi lopetan kaliumpitoisen lannoitteen ja annan sen levätä viileähkössä ja keinovalon äärellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti