Erikoisperunat eli väriperunat eivät ole mitään peruspottuja. Mahdollisimman vähän jalostetuilla perinnelajikkeilla on erityinen paikka herkkusuiden sydämissä. Erikoisperunat sopivatkin esimerkiksi ns. sormiperunoiksi, joiden muhkeita makuja voi juhlia ihan sellaisinaan ihanan dippikastikkeen kera.
Ihan kaikkein helpoin viljeltävä erikoisperuna ei ole, ainakaan täällä tiukan ja kylmän savimaan valtaamassa Varsinais-Suomessa. Välillä tulee mieleen, että viljelyä järkevämpää olisi ryhtyä dreijaamaan saviastioita tästä maalajista...
Pelkkä savimaa on erikoisperunoille liian kylmä ja kostea paikka, lisäksi se tuottaa jykevää saven makua perunaan. Sivumaun myötä tajusimme keventää maata vieläkin reilummin seuraavana kesänä.
Myös kylmä ja sade mädännyttää erikoisperunat helposti, joten kovin pitkään ei kannata nostoa siirtää. Kiertoviljely on erityisen tärkeää eli samassa paikassa perunaa ei saa kasvattaa, 4-5 vuoden kierto on hyvä systeemi kotipuutarhaan.
Viljelyvinkit: Erikoisperunoille kannattaa tehdä kohopenkki, mukaan reilusti jotain maata ilmavoittamaan. Katteeksi laitoimme olkea ja nurmenleikkausjätettä. Varmin sato Suomen suvessa tulee tietysti silloin, kun valitsee lyhyen kasvuajan lajikkeita. Rupea useimpiin vanhoihin lajikkeisiin tulee liki väistämättä; vähäinen rupi on esteettinen haitta, runsas jo pilaa perunaa.
Kun haastattelin viitisen vuotta sitten Gobbas Gårdin Aira Sevónia, he toivat maahan noin 25:tä erikoisperunalajiketta. Sittemmin Gobbas Gård on keskittynyt vain härkäpavun viljelyyn, ja heidän luomuhärkäpapuvalmisteensa on ollut hienosti voittoisa myös kilpailuissa. Onnittelut!
Myös Hyötykasviyhdistys ja mm. muutamat kauppapuutarhat ovat myyneet joitakin lajikkeita. Tällä hetkellä erikoisperunoita voi myös tilata Suomeen ainakin Saksasta. Monissa muissa maissa erikoisperunoita onkin vaalittu ja säilytetty Suomea paremmin viljelyssä kautta aikojen.
Muutamia erikoisperunalajikkeita Suomestakin on saatu jo pitkään, ne on viljelty Suomessa viljellyistä sertifioiduista siemenperunoista. Niitä ovat esimerkiksi ruotsalaista alkuperää oleva Blue Congo ja Mandel Potat eli Puikula. Harva muuten tietää, että Puikula on vanha pohjoismainen lajike, ei suomalainen kotoperäinen.
Muitakin hienoja vanhoja lajikkeita (engl. heritage) kasvaa toki monissa kotipuutarhoissa, mutta ne menevät kädestä käteen ja säilyvät suvuissa. Jos ne haluttaisiin myyntiin kaikelle kansalle ja kauppoihin, lajikkeet pitäisi tuottaa siemenkelpoisiksi. Ammattiviljelijät eivät voi käyttää sertifioimattomia siemeniä tautivaaran takia. Perinneperunoiden tuottaminen sertifioiduksi siemenperunaksi maksaa paljon, joten halukkaita tahoja puuhaan ei ole juurikaan ilmaantunut.
Näitä erikoisperunoita kasvatimme muutama vuosi sitten:
Duke of York (pink)
Kestrel
Purple Eyed Seedling
King Edward
Edgecote Purple
Pink Fir Apple
Highland Burgundy Red
Mayan Gold
Mayan Twilight
Asparges-La Ratte
Red Emma
Shetland Black
Salad Blue
Ja nyt alkoi innostaa jälleen! Pitääkin hankkia ensi kevääksi muutama lajike jostakin. Ja sitten vaan isompaa kohopenkkiä suunnittelemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti