Raatokukkiin kuuluvan Stapelia hirsutan kukka on nimensä mukaan karvainen. Sopii jotenkin viilenevään syksyyn, että kukkakin pukeutuu lämpimiin pörrövaatteisiin.
Raatokukat ovat ihan mahtavan helppoja ja hauskoja kasveja. Näiden mehikasvien ulkomuoto on graafisen selkeä ja kasvutahti ripeä. Ja mikä parasta, kukkia putkahtaa helposti, erilaisten raatokukkien kukat ovat todella kauniita. Hienoja värejä ja muotoja!
Sitten se haju...pitäähän raadon haista, eikös? Kuvailisin raatokukan hajupalettia hiukan huumorilla näin: "kuin sekajäteroskis helteellä".
Onneksi tai ikävä kyllä hajun suhteen pitää tuottaa pieni pettymys. Ei kohua. Ei draamaa. Raatokukan haju on vähän kuin urbaanilegenda eli suuresti suurenneltu huhupuhe.
Ihmiset haistavat hajut ja tuoksut hyvin eri tavoin, mutta tämä on minun, perheeni, ystävieni ja myös monien mehikasveja harrastavien kasvikavereitteni havainto: mieto haisu tuntuu, jos vie nenän ihan kukan lähelle. Huoneessa ei välttämättä havaitse, että jokin raadoista on alkanut kukkia.
Kun kukkien hajusta puhutaan, vertailun vuoksi voisin ottaa esille posliinikukat eli Hoyat. Niiden kukat saattavat tuoksua aivan päätäsärkevän hirvittävän voimakkaasti, jopa niin päällekäyvästi, että kukat on leikattava pois tai vietävä kasvi evakkoon asuintiloista. Jotkut Hoyat haisevat myös erittäin pahalta, esimerkiksi hikisiltä sukilta.
Mutta hetkinen...hiukan draamaa liittyy raatokukkaankin. Kärpäset rakastavat niitä ja menevät innokkaasti tutkimaan kukkia. Onkohan tämä jokin herkullinen raato...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti