Kotivaraa kuivattuna

Pakastin pursuilee ja jääkaappi sekä kellari on täytetty, mutta eipä hätää. Kuivaaminen säästää tilaa ja sato saadaan talteen puhtaana ja terveellisenä ravintoaineineen päivineen.  Ja hei, kuivattujen säilytys ei vie sähköä! Se ei vaadi jääkaappia, pakastinta eikä kellaria. 

Kuivattavaa riittää, vaikka ollaan jo lokakuussa. Näillä main on vielä sienikautta jäljellä, lisäksi sisällä jälkikypsyy vihreinä poimittuja chilejä ja tomaatteja. Liki mitä tahansa aineksia voikin kuivata: yrtit, syötävät kukat, marjat, sienet, hedelmät, keittojuurekset, luonnonkasvit. Isokokoiset ja mehevät ainekset suikaloidaan ohuiksi siivuiksi, jotta kuivuminen nopeutuu.

Kuivaaminen on ihan kunkkulaji, sillä siinä kiteytyvät säilönnän monet parhaat puolet. Kuivattu sato ei sisällä ylimääräistä suolaa, eikä varsinkaan makuja vääristävää etikkaa. Ei tarvitse sulatella sokeria eikä käyttää säilöntäaineita. Kuivatuissa tuotteissa mikrobit eivät juurikaan mellasta, sillä ne eivät saa riittävästi vettä elääkseen.

Täydellinen tämäkään säilöntätapa ei ole. Kuivauksessa tuhoutuu lähinnä C- ja A-vitamiineja, tosin esimerkiksi ruusunmarjat sisältävät vielä kuivattuinakin rutkasti C-vitamiinia.

Missä ja miten sitten kuivaamme satoa? Hyötykasvikuivuri hurisee, tuvan katossa roikkuu yrttinippuja. Tomaatteja on kätevin kuivata kiertoilmauunissa. Lämpimässä ja tuuletetussa tilassa voi kuivata kaikenlaista ritilöiden päällä. Omenarenkaita on kiva kuivata naruun pujotettuina, näyttää kauniilta.

Joidenkin ainesten osalta kannattavin tapa on kaksivaiheinen kuivaus. Esimerkiksi paksumaltoiset paloitellut chilit ja sienet voi esikuivata ensin. Se sujuu ison ritilän, vaikkapa ikkunaraamiin viritellyn hyttysverkon päällä, paikassa, jossa ilma kiertää hyvin. 

Esikuivatut ainekset voi sitten jatkokuivata hyötykasvikuivurissa. Näin säästyy sähköä ja kuivausaikaa ja tietysti myös vaivaa. Kuivatut chilit voi vielä halutessaan jauhaa sähköisellä kahvimyllyllä jauheeksi.

Hyötykasvikuivurimme ei ole ihan halpiskamaa, mutta ei se kaikkein kallein ja hienoin kaappimallikaan. Siksi kuivaajalta vaaditaan vähän vaivannäköä eli kuivattavia pitää siirrellä ritilöillään ja ritilöiden järjestystä tornissa muutella, jotta kaikki kuivuisi tasaisesti ja tehokkaasti.

Kuivatettujen ainesten säilyvyysaika riippuu aineksesta, esimerkiksi hedelmät säilyvät kuivattuina vuosikausia. Hyvä säilytyspaikka on kosteudelta ja valolta suojattu. Pitkä säilytys tosin alkaa vääjäämättä näkyä, esimerkiksi keittojuuresten väri alkaa haalistua ja maku muuttua rehumaiseksi noin vuoden kohdalla. Yrtit muuttuvat lopulta ruohomaisen makuisiksi.

Sienien kuivaus on kätevää, ne voi herättää eloon ainakin parilla tavalla. Ensin ne liotetaan vedessä ja käytetään sitten vaikkapa sienikastikkeeseen. Tai kuivatut sienet jauhetaan monitoimikoneella rouheeksi. Rouhe lisätään nesteeseen ja sehän sopii moneen leipomukseen ja ruokaan, vaikka muhevaan pataleipään tai pyörykkätaikinaan.

Yksi hyvä syy kuivata unohtui vielä: lisäaineiden välttäminen. Kuivattuja hedelmiä ja marjoja on mukava popsia, mutta kaupan tuotteista on syytä lukea tuoteselosteet kunnolla. Markkinoilla on lisäaineettomia ja lisäaineita sisältäviä kuivattuja hedelmiä. Pakkauksen tuoteselostuksesta selviää, onko käytetty esimerkiksi hapettumisenestoaineita tai säilöntäaineita. Lisäaineista yliherkkyyttä voivat aiheuttaa rikkiyhdisteet (E220-E228).