perjantai 25. marraskuuta 2022

Puutarha + koirat = vekkuli yhtälö

 Miten sopii yhteen puutarha ja koirat? Kiitos kysymästä, oikein erinomaisesti. Kunhan puutarhuri ottaa rennosti. Välillä voi tulla näkemyseroja, minne se kuoppa kaivetaan ja pitäisikö kananakakka pitää maassa vai suussa. Koirien ikä tietysti vaikuttaa toimeliaisuuden määrään. Aikuiset jo enimmäkseen tietävät käytössäännöt, pentu antaa palaa.



Venäjänmustaterrieri Hulda arvostaa 'Sarah Bernhardtia'







Täydellisyyttä hipova kevätpuutarha. Kuka neropatti jätti multapussit pihaan, jossa on raisu pentukoira... jep, minä. 

Avaan tässä samalla hiukan lisää kuvan fengshuita. 5 neliön vanhaa pikkukasvaria päin on juostu leikin tiimellyksessä, köynnösteline lenkottaa. Mietinkin, että mistä se oudosti tömähtävä PUM! kuului...Kuvan keskellä on vetovoimainen katseenvangitsija, joka koostuu tiilistä, salaojaputkista, vänkyröistä (joo, juostu on näitäkin päin) aidoista, erilaisista puutarhavälineistä ja muista esineistä. Ne yrittävät pitää em. pentukoiran pois pionin ja leimujen juurilta. Yrittävät.





Moi emäntä, mä kaadoin aidan! Mä olen TAAS täällä leimujen joukossa kaivelemassa! Ai oliko se kesällä niin, että tänne ei saanut tulla? Mutta nythän on jo talvi. Se on eri asia. Ai ei ole vai? Oho, kummat säännöt täällä.






Kattokaa nyt tarkkaan likat, meidän isäntä näyttää mallia. Noin kaivetaan ihan järjettömän iso kuoppa.





Kuoppien kaivelua on nyt treenattu siinä määrin, että raparperin taimi on pantu häkkiin. Se kummastuttaa Taikaa, kuten myös se, että häkkiä ei saa millään maasta irti. Koska se on juntattu telttakepeillä tiukkaan maahan. Raparperi voitti tämän erän.



Matte kuule, täällä taitaa olla ainakin kahta sorttia timjamia, sitruunalla ja ilman. Ja olisikohan lisäksi oreganoa ja iisoppia. Kyllä näin on! Säädin samalla vähän päätylautaa, jos sopii?




Niin, oliko jotain asiaa? Yhtään en ole muhjannut mutaa suuhun.




Räiskis vaan, hiukan hipaisi karvajalka pelakuuhyllyä. Se on sitten ruukunvaihdon aika ja samalla tuli kätevästi salaojitusmateriaalia useammankin ruukun pohjalle. 




Ha-haa, sata lasissa taka-aidalle. Emäntä tulee kasvarista ja sillä on aina meille kurkkua!




Eihän se haittaa, että samettikukan kaivelee syksyllä pihan perälle unohtuneesta ruukusta ja tuo tupaan tarkempia tutkimuksia varten? Mitä sillä enää tekee muutenkaan muka? Se on matte kuule YKSIvuotinen kukka, ei perenna. Nih.




Taika ja hirvi. Pehmot ovat myös ahkeria puutarhan käyttäjiä.





Puutarhahommissa pehmokin tuhjaantuu, joten pesukeikka napsahtaa aina toisinaan.



*****


Blogin kuvissa on koiriamme ja sattumuksia vuosien varrelta. Tällä hetkellä perheenjäseniämme ovat venäjänmustaterrieri Taika ja cane corso Siiri. Meillä koirille ei suututa epäreilusti eikä karjuta. Jos koira tekee väärin, ihmisten on yleensä syytä katsoa peiliin. Jos koira ei tajua, mitä siltä halutaan, ihmisen kannattaa opetella selittämään ja opettamaan toisella tavalla ja vaikka kolmannella jne. Pentu oppii ajan kanssa, kun sitä opetetaan positiivisen vahvistamisen kautta. Raisun pennun energia ohjataan toisaalle sallittuun tekemiseen. 

Aina välillä tietysti sattuu ja tapahtuu.  Jos puutarhuri haluaa elää koirien kanssa samassa kodissa ja pihassa, oma toiminta kannattaa sopeuttaa ja ajatella tilanteen mukaisesti. Pentukesänä voi olla piha vähän erilainen kuin seuraavina. Voi aidata, suojata, opettaa. Mutta jos haluaa, että kaikki on tiptop, kuten aina ennenkin, sitä tekee vain oman elämän tarpeettoman hankalaksi, sillä koko ajan pitää sitten komentaa, kieltää, käskeä ja surra jotain kuoppaa pihassa. Meillä on päätetty, että se on ihan turhaa.



Rennosti ja iloisesti vaan ja maalaisjärjellä. Zen.

 





6 kommenttia:

  1. Saat täältä vertaistukea :). Nauratti ja samaistun niin hyvin tähän juttuun. Meillä on nyt puolivuotias beauceron ja Rillan kanssa myös sattuu ja tapahtuu. Totesin jo syksyllä, että teen puutarhatyöt ilman Rillaa, koska pentu ihastui ihan hurjasti kaikkiin uusiin ideoihin ja vei hommat ihan uusille tasoille. Ensi kesä on varmasti vielä pentumaista puuhailua, joten katsotaan, mitä kaikkea on edessä. Ehkä Rillaa voi hyödyntää istutuskuoppien kaivamisessa, jos pääsemme yksimielisyyteen kuopan paikasta :D.
    Nyt teemme yhdessä pennun kanssa kaikkea sellaista, missä ei tarvitse koko ajan ohjata toimintaa ei-sallitusta sallittuun.
    Positiivinen vahvistaminen on meilläkin mottona, sillä mennään eteenpäin ja harjoitellaan iloisesti puutarhakoiran elämää. Olenkin kirjoitellut välillä Rillan pentuarjesta blogissani. Edellinen beussimme oli ihan mahtava puutarhakoira aikuisena ja vietimmekin ulkona yhdessä pitkät päivät ja nautimme. Katsotaan, millaiseksi tämä Rilla kasvaa, nyt on ainakin toimintatarmoa, vaikka muille jakaa. Rapsutuksia teidän nelijalkaisille.

    VastaaPoista
  2. Moi Päivi ja kiitos! Vertaistuki kelpaa hyvin. :-) Olen aina ollut sitä mieltä, että pennut ovat ihan kivoja, mutta aikuinen, viisas ja perhettään rakastava koira on ihan parasta. Pitää vain elää se pentuvaihe kaikkineen läpi, että muotoutuu se täyspäinen fiksu koiraperheenjäsen. Kiva kuulla Rillan kuulumisia, tulen seuraamaan. :-)

    VastaaPoista
  3. Tämä postaus kirvoitti naurut vatsan pohjasta saakka. Tositilanteen äärellä sotkuja siivotessa ei koiran omistajaa kenties naurata. Entisenä lemmikin (kissa) omistajana pystyn hyvin samaistumaan tuollaisiin yllätyksiin. Kaikilla asioilla on varjopuolensa. Lemmikki tuo niin paljon iloa elämään, ettei pudonneita kukkaruukkuja pitkään murehdi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ovat nämä sellaisia vekkuleita. Ja niin rakkaita, että ei niitä sotkuja paljon harmitella. Se on vaan elämää ja iloista touhua kaikki. :-)

      Poista
  4. Kiitos hyvistä nauruista! On ollut koirilla kivaa kesällä :D Meillä on vain alle polvenkorkuinen 9-vuotias shelttineiti Karo puutarhakaverina, joten ihan moista tuhoa ei ole milloinkaan näkynyt kuin teidän isompien ja nuorempien koirien jäljiltä. Kyllähän se välillä saattaa ottaa päivänokoset kukkien keskellä tai juosta lelun perässä kukkapenkkiin, mutta harvoin siinä on pienen koiran jäljiltä mitään katastrofia tullut. Hiekkakäytävät saavat kuitenkin Karon innostumaan kuoppien kaiveluun ja anna olla, jos olen haudannut johonkin kanankakkaa tai pikakompostorin multaa liian pintaan, niin takuuvarmasti ne käydään sieltä kaivelemassa vatsantäytteeksi. Viime kesänä piti laittaa estettä puutarhakompostoriinkin, sillä hain työkaverin tallilta muutaman säkillisen tuoretta hepanlantaa vauhdittamaan puutarhajätteen maatumista.
    Niinhän se menee, että koira puuhaa sitä, minkä kokee kivaksi eikä ymmärrä, että omistaja saattaa olla asiasta eri mieltä. Turha siitä on eläimelle raivostua, vaan pitää viritellä järeämpiä esteitä, jos se kukkapenkki vaan sattuu olemaan niin kertakaikkisen vastustamaton. Meillä muuten Karon lempipuuhaa on namien etsiminen nurmikolta tai talvella lumesta. Hyvin saa puuhailtua itse kukkapenkissä, kun heittelee muutaman nappulan kerrallaan isolle alueelle nurmikolle ja antaa koiran käyttää nenäänsä. Parin tunnin nenätyöskentelyn jälkeen koira simahtaa tyytyväisenä kunnon nokosille ja emäntä saa edelleen möyriä rauhassa omissa puuhissaan.
    Rapsutukset koirakavereille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun nauratti. :-) Karo-neidillä on samoja harrastuksia, mekin etsitetään nameilla. Nenähommat väsyttävät enemmän kuin mikään metsälenkki. Juu, meillä on ollut enimmäkseen suuria koira. Pieni borderterrieri Vappu kuoli juuri, suremme kovasti. Vappu oli 15-vuotias. Rakkaan venäjänmustaterrierit Helka ja Hulda ovat myös jo muistoissa. Ne eivät paljon puutarhassa vekkuloineet, rauhallisia vahteja. Tuo Hulda, joka ensimmäisessä kuvassa nuuhkii pionia oli jätti, säkäkorkeus 73 senttiä. Elämäni koira. <3 Nyt meillä on mustis Taika 6-v. ja pian 2-v. täyttävä lempeä ja vilkas nuori cane corso Siiri. Vahtikoiria siis meillä edelleen.

      Poista