Kotiseudullamme on suuria korkeuseroja ja ikivanhaa kallioperää. Melkein vuoristolaisia siis ollaan. Talo katselee avaraa maisemaa korkealla mäen päällä, alapuolella on pelto ja jokimaisema. Täällä tuulee 'aina', talvella vihmoo lunta vaakasuoraan, kesällä aurinko porottaa. Onneksi on puita!
Yli satavuotiaan talon pihapiirissä on ikivanhoja puita.
Vallitsevat tuulet saapuvat suoraan taloon suurilta peltoaukeilta. Hellejaksoina tämän tammen tarjoama apu on todella arvostettavaa ja säästää myös rahaa, jota viilennykseen kuluisi.
Rankkasade kohisee ja suhisee tammen lehvästön läpi.
Puutarhuri kiroaa janoisia koivuja, joiden juuret yltävät joka paikkaan. Mutta keväällä se unohtuu! Voiko mikään olla ihanampaa, kuin riemukas lintukuoro ja hiirenkorvilla olevat koivut.
Suuret puut tuulisella tontilla ovat aina mahdollinen riski. Tämän tontin puiden kunnon totesi arboristi-metsuri noin vuosi sitten. Kolme lahoa koivua kaadettiin eri puolilta isoa tonttia.
Maakellarin kupeessa kasvavaa oikea entti, valtava haapa. Sen pinnalla kasvaa kaunista haavankeltajäkälää (Xanthoria parietina).
Eihän muuta tarvitse kuin elävän puutarhan tai villin luonnon ympärilleen. Ihania kuvia!
VastaaPoistaKiitos! :-) Ja olen niin samaa mieltä, että luonnon ja puutarhan äärellä on hyvä olla. Mieli lepää, saa elää luonnon rytmissä, kaikki aistit nauttivat. Yhtaikaa rauhallista ja riemukasta.
PoistaAivan ihania puita teidän pihallanne!
VastaaPoistaMukavaa kevään odotusta!