torstai 24. marraskuuta 2022

Karismaattisen komeat Epicactukset

 Voiko jokin kasvi olla karismaattinen? Siis aivan erityisen valovoimainen, viehättävä, vakuuttava ja filmaattinen. Vastaus on ehdottomasti kyllä! Sellaisia ovat monet lehtikaktukset. Tämän postauksen kuvissa komeilevat erityisesti Epicactus hybridit.


  • Epicactus hybridi 'Curt Backeberg'









Hybridin nimi tekee kunniaa Curt Backebergille (1894-1966), joka oli saksalainen kasvitieteilijä ja puutarhuri. Hänet tunnetaan varsinkin kaktusten kerääjänä ja luokittelijana.






Nuoret Epicactukset eli meidän kesken ihan tuttavallisesti epit vaan, kiikkuvat kesän kasvihuoneemme kattoon kiinnitetyissä kourumaisissa kaukaloissa. Tässä on vain osa epeistämme. Hellekesän ajan kasvihuonetta varjostetaan harsoilla, sillä nämä kasvit eivät viihdy lainkaan suorassa auringon porotuksessa. Muualla maailmassa kuumassa ilmastossa lehtikaktuksille rakennetaankin varjotaloja.
Kastelen pienissä muoviruukuissa kasvavat epit perusteellisesti läpimäräksi ja annan juoda noin 15 min. vettä. Sitten kasvualusta saa taas kuivua. Kastelutiheys riippuu vuodenajasta. Helteellä juodaan paljon ja usein.






(Kuvan lähde: Kenpei, Wikimedia Commons, via
CC BY-SA)


Suora auringon porotus aiheuttaa stressireaktion, joka näkyy lehtikaktusten lehtimäisiksi litistyneiden varsien punertumisena. Punainen väri kertoo, että kasvin solunesteeseen on alkanut erittyä suojaavaa antosyaania. Antosyaani suojaa kasvia mm. uv-säteilyltä, kylmyydeltä ja kuivuudelta. Siispä kun me ihailemme esimerkiksi lehtikaktuksen punertavaa "kesäväriä", kasvilla on olosuhteiden aiheuttama stressi, jolta se pyrkii suojautumaan.



Tästä se lähtee. Komea satsi pistokkaita on saapunut Saksasta. Olen hankkinut useimmat Epicactus hybridini täältä: https://www.facebook.com/EG.SteffenLatniak/. Uskallan suositella, sillä pistokkaat ovat olleet aina moitteettoman komeita ja terveitä.
 








Pistokkaat kasvavat 10 cm:n muoviruukuissa ja näin pienessä ruukussa ne kasvavat minulla melkoisen isoiksi kasveiksi asti. Kasvualustana on kaarnaa, rahkasammalta ja lannoittamatonta kasvuturvetta, hieman kookosta. Kasvualusta on äärimmäisen kevyt ja nopeasti vettä läpäisevä.

Ja sitten tärkeä asia: kun ei ole juuria, ei juoda vettä. Juuretonta pistokasta ei siis hukuteta veteen. Juurelle voi hiukan suhauttaa sumutuspullolla kosteutta silloin tällöin. Kun juuret ilmaantuvat, saa alkaa maltillisesti kastella. Sen kyllä huomaa, kun pistokas nappaa kasvualustaan kiinni ja alkaa ilmaantua uutta kasvua.




'Whirligig'



Miksikö epit ovat niin komeita kasveja? Valtavilla lehtimäisillä varsilla varustettu kasvi on jo itsessään jylhä ilmestys. Epit eivät söpöile pikkusievinä, kuten vaikkapa saintpauliat. Ne eivät myöskään ole olemukseltaan täydellisiä vaan kasvussa näkyy korkkiintumista, toispuoleisuutta, harottamista, ilmajuuria, elämän jälkiä. Kaikki eivät tästä pidä, mutta minusta täydellisyys on täydellisen tylsää. Sen sijaan särmikkyyden ja kauneuden vuoropuhelu on äärimmäisen viehättävää.




'Sympatico'



Katselenkin epikokoelmaani tyytyväisenä ympäri vuoden. Mutta onhan se sykähdyttävä hetki, kun rumankaunis kasvi alkaa tehdä herkkiä nuppuja. Ja sitten...sieltä avautuu suuri ja hehkeä kukka.









'Show Boat'/'Showboat'. 


****

Mikä ihmeen Epicactus?

Moni miettii mielessään, että eikös nämä jalostetut lehtikaktukset olekaan enää Epiphyllum hybridejä vaan Epicactus hybridejä? 

Mm. kansainvälisen Epiphyllum fb-ryhmän ylläpitäjä Michael Guillot on avannut keskustelun (8.6.) siitä, että nykyään suurimmalla osalla hybrideistämme on selkeä Disocactus-vaikutus. 

"On hyvin vähän rekisteröityjä hybridejä, jotka ovat seurausta risteyttämisestä Epiphyllum-lajin kanssa. Luku olisi jossain 3-5 prosentin tienoilla. Nykyään onkin asetettu sille kannalle, että  koska nämä kasvit ovat epifyyttejä (päällyskasveja) ja niillä on mitä suurimmassa määrin Disocactus-vaikutus, on järkevää kutsua hybridejä nimellä Epicactus." Epifyytti + Disocactus -sanoista yhdistelmä siis. 

Kasvitiede on vääjäämätön, jos risteytyksessä kerran ei ole juurikaan Epiphyllum-vaikutusta, nimitys on väärä. Muutosvastarintaakin esiintyy ja sitä selittää paljolti kaupallisuus. Monen lehtikaktuksia jalostavan ja myyvän firman vakiintuneessa nimessä on sana Epiphyllum. 

Epiphyllum-suku pitää siis sisällään aitoja lajeja, ei risteytyksiä, tähän on päädytty. Myös joitain lajeja on kasvitieteen geenitutkimuksen kehittymisen myötä luokiteltu uudestaan ja siirretty Epiphyllum -suvusta Disocactuksiin. 









perjantai 18. marraskuuta 2022

Pahuksenmoinen peikonkämmen

 Joskus sitä saa nerokkaita ideoita. Kuten että on hyvä idea adoptoida jo suurehkoksi ehtinyt peikonkämmen. Siis kasvi, joka muistuttaa helikopteria kasvutavaltaan eikä paljon puutu ettei kooltaankin. 









Tämähän on ihan näppärän kokoinen kasvi, mahtuu kukkatasolle...Tarina alkoi suunnilleen tästä kokoluokasta. Edellinen omistaja oli leikannut kasvia rajusti, jota ihmettelin ja ehkä hieman paheksuinkin mielessäni tuolloin. 






Okei, sillä lailla. Uusia lehti tulee aika reippaaseen tahtiin ja vanhemmat lehdet eivät pysykään siivosti nipussa kohti taivaita vaan kaartavat sivusuuntaan kuin jättimäiset siivet. Tai siis peikonkämmenet. 






Mikäs siinä. Hyvinhän se mahtuu, tosin ei enää kukkatasolle vaan ylös hyllylle. Minnekään silmän tasolle pöydälle se ei sovi, koska emme satu asumaan kirjastossa, terveyskeskuksessa emmekä edes minimalistisessa avoimen pohjakaavan 200 m2:n nykytalossa.






Peikolla on isot kämmenet.   






Täältä sitä pusketaan vartta, lehteä ja juurta tulemaan! Yksi poikanenkin on tullut tehtailtua juurelle.





Tehtävä suoritettu, katossa ollaan! Mihinkäs päin seuraavaksi pitäisi kasvaa? Välikaton läpi yläkertaan? Tarina peikonkämmenestä kertoo hyvin siitä suuruudenhulluudesta, jolla huima kasvi-intoilija (siis minä) suhtautuu kasvien hankintaan: "IHANA! kyllä, otan, haluan, tänne vaan, kyllä mahtuu, ai on tosi isoksi kasvava, juu-juu mahtuu-mahtuu!" 








Lopulta peikonkämmen ajautui sivuraiteelle eli senkin viereen nurkkaan pikkukaapin päälle. Siellä se leijutteli kämmeniään borderterrierimme lepotuolin päällä. Valoksi sai kelvata ilta-aurinko. Todellisuus alkaa tulla vastaan. Tässä yli satavuotiaassa talossa on noin 12 m2:n huoneita. Ei suurta avaraa tilaa jättikasveille. Tai olisi varmaan 1-3 jättikasville, mutta minne ne kaikki muut sitten laitettaisiin?




 Ja vielä vertailun vuoksi peikonkämmen silloin, kun se vielä mahtui kotiimme. Sama paikka, kun edellisessä kuvassa. Nyt kasvi on jatkanut matkaa kohti avarampia maisemia eli kotiin, jossa se mahtuu ojentautumaan koko komeuteensa.



****


Peikonkämmen eli pariliuskavehka on yksi niistä kasveista, joiden tieteellisessä nimessä on tapahtunut muutoksia. Muutokset johtuvat tietysti siitä, että kasvitiede tutkimusmenetelmineen kehittyy kaiken aikaa. Kasveja siirtyy totutusta toiseen sukuun määrityksen tarkennettua.  Peikonkämmenen tieteellinen nimi on ollut vuodesta 2018 lähtien Thaumatophyllum bipinnatifidum (ent. Philodendron selloum/bipinnatifidum).

Tuulien talo puiden katveessa

 Kotiseudullamme on suuria korkeuseroja ja ikivanhaa kallioperää. Melkein vuoristolaisia siis ollaan. Talo katselee avaraa maisemaa korkealla mäen päällä, alapuolella on pelto ja jokimaisema. Täällä tuulee 'aina', talvella vihmoo lunta vaakasuoraan, kesällä aurinko porottaa. Onneksi on puita!






Yli satavuotiaan talon pihapiirissä on ikivanhoja puita.






Vallitsevat tuulet saapuvat suoraan taloon suurilta peltoaukeilta. Hellejaksoina tämän tammen tarjoama apu on todella arvostettavaa ja säästää myös rahaa, jota viilennykseen kuluisi.





Rankkasade kohisee ja suhisee tammen lehvästön läpi.





Puutarhuri kiroaa janoisia koivuja, joiden juuret yltävät joka paikkaan. Mutta keväällä se unohtuu! Voiko mikään olla ihanampaa, kuin riemukas lintukuoro ja hiirenkorvilla olevat koivut.







Suuret puut tuulisella tontilla ovat aina mahdollinen riski. Tämän tontin puiden kunnon totesi arboristi-metsuri noin vuosi sitten. Kolme lahoa koivua kaadettiin eri puolilta isoa tonttia.






Maakellarin kupeessa kasvavaa oikea entti, valtava haapa. Sen pinnalla kasvaa kaunista haavankeltajäkälää (Xanthoria parietina).