Kalliotyräkki istui kaffepurkkiin

Viuhkamainen vaaleanpunainen kasvi on melkein epätodellisen näköinen. Se näyttää nousseen maalle merenalaisesta maailmasta, koralliriuttojen uumenista.

Euphorbia lactea ‘Cristata’ f. variegata sopiikin mitä parhaiten tähän taloon, merta rakastavien ihmisen hyllyyn. Sen jäyhän jyhkeää viuhkaa tasapainottaa vieruskaverina ryöppyävän korallikaktuksen siro kasvutapa.

Kasvin myyntinimeksi on vakiintunut kalliotyräkki, joka on Kassun (finto.fi/kassu/fi) mukaan Euphoria lactea Haw.:n hyväksytty kansankielinen nimi.

Euphoria lactea 'Cristataa' myydään yleensä vartettuna, jolloin varsiosana toimii esimerkiksi Euphoria lactea Haw. viuhkaton muoto. Varsiosana voi toimia myös jokin toinen tyräkki, esimerkiksi Euphorbia neriifolia.

Kalliötyräkin varttamisen kokeneet konkarit tietävät kertoa, että vihreävalkoinen viuhka voi pärjätä hyvinkin omilla juurillaan eli ei välttämättä tarvitse varttamista. Pinkinkalpeaa versiota myydään myös nimellä 'Ghost'.  Haamulta kasvu ominpäin ei onnistu yhtä hyvin eli se tarvitsee varsiosaansa.

Herätys Oxalis, käenkaali ja onnenapila!

Oi ihana kevät ja herätys Oxalikset! Koko pitkän talven välieteisen viileydessä ja kaapin uumenissa levänneet ruukut on aika nostaa esille ja tutkia mullan alla muhineet tapahtumat. Joka kevät näky on sama, mutta aina yhtä iloinen yllätys: ruukku on piukassa sipuleita tai käpyjä. Määrä monikertaistuu kesän aikana.

Oxalista kutsutaan kansankielellä onnenapilaksi, mutta sen virallinen suomenkielinen nimi on käenkaali. Jotkut käenkaalit kasvavat sipuleista, toiset taas kävyistä (eli rhizomatous underground structure).

The Pacific Bulb Societyn (PBS) mukaan jako menee niin, että useimmat amerikkalaista alkuperää olevat lajit ovat ilman sipulia tai niillä on kävyt, kun taas eteläafrikkalaisilla lajeilla on sipulit. Tästä on myös poikkeuksia.

Kotimaisissa puutarhamyymälöissä myydään yleisimmin 'Iron Crossin' sipuleita. Käenkaalien keräilyn makuun päässyt ei tietenkään tyydy tähän vaan etsii kokoelmiinsa yhä uusia ihastuksen kohteita. Valinnanvaraa kasvisuvussa riittää, sillä siihen kuuluu noin 500–700 lajia.

Täältä voi katsella kukkien ja lehtimuotojen  moninaisuutta:  https://www.pacificbulbsociety.org/pbswiki/index.php/Oxalis

Kasvatan omia käenkaalejani varhaiskeväästä syksyyn. Ne saavat rehottaa lämmittämättömän kasvihuoneen ovensuussa, isompien kasvien katveessa, suojassa paahtavalta auringolta.
Vettä nämä kasvit juovat kesäkuumalla enemmän kuin runsaasti. Viisainta on varata iso aluslautanen, johon voi lorotella reilusti juotavaa.

Viime kesän huippuhelteissä huomasin, että käenkaalit ovat reilua sakkia. Ne antavat kastelijan pikku-unohdukset anteeksi. Jos unohdin yhden päivän kastelun väliin, suurimmat käenkaalit lässähtivät lyttyyn, mutta nostelivat itsensä jälleen nopeasti möyheiksi saatuaan vettä.

Jotkut kasvattavat esimerkiksi tummalehtistä kolmiokäenkaalia huonekasvina ympäri vuoden. Kokeilin sitäkin parina talvena, mutta talven kuluessa kasvi menetti lehtiensä lilan tumman hehkun keinovalon alla ja halusi vaipua lopulta lepoon eli kuihdutti lehtensä.

Nykyään käenkaalit ovat minulle vähän kuin töyhtöhyypät. Kun ne ilmaantuvat maisemiin, se on varma kevään merkki!

Oxalis deppei 'Iron Cross'

Rusokäenkaali, Oxalis articulata subsp. rubra

Kolmiokäenkaali, Oxalis triangularis

Oxalis debilis subsp corymbosa 'Aureo-Reticulata'

Daalian helppo siemenkasvatus

Nyt on sitten daalioita tulossa! Siemenpussien kuvissa koreilevat iloisenkirjavat tarhadaalian (Dahlia x pinnata) kukat houkuttelivat kylvämään reilusti ja varmuuden vuoksi. Kasvi osoittautui rakettiakin nopeammaksi itäjäksi. Muutamassa päivässä oli piippoja kylvömullan pinnassa. Ja tietysti kaikki itivät, joten varasiementaktiikkaa ei tarvittu tässäkään tapauksessa.

Tarhadaaliaa kutsutaan myös kesädaaliaksi, sillä moni hankkii joka kevät uudet siemenet eli aloittaa kasvatuksen alusta. Juurimukulat voisi periaatteessa talvettaa kellarissa juurakkodaalioiden tapaan, mutta lopputulos ei ole sama.

Tarhadaalian mukulat eivät voimistu muhkeammiksi kesä kesältä vaan pysyvät vaatimattomampina kuin perinteisen joriinin mukulat. Laiheliinit juurakot voivat kuivahtaa talvisäilytyksessä. Kasvin koko ja kukinta eivät runsastu vuosi vuodelta, vaan pysyvät jokseenkin samanlaisena.

Kesäkukkana kasvatettu daalia on erittäin helppo tapaus, eikä se vaadi talvisäilytyspaikkaa. Siemenkylvö on hauskaa puuhaa, ja isoja siemeniä on helppo käsitellä.

Tärkeintä on toppuutella ulos siirtämisen intoa, sillä tarhadaalia ei välitä vilpoisesta keväästä. Sen istutusaika on vasta sitten, kun hallanvaara on ohi. Perinteisesti kasviväki pitää rajapyykkinä päivämäärää 10. kesäkuuta.