Hurmaavan tuoksuinen kalanruoto

Ei voisi kontrasti olla enää suurempi: Ulkona pimeässä sataa tihuuttaa ja marraskuu kolkuttaa jo oven takana. Sisällä kuisti kylpee päivänvalossa  -  tuoksuu kukkivalta eksoottiselta puutarhalta.  Lehtikaktuksen suuret kukat ja jännittävän muotoiset versot ojentelevat kohti valoaan. Disocactus anguliger (ent. Epiphyllum anguliger), kalanruotokaktus on aloittanut kukintansa.

Salon maaseudulla marraskuun kynnyksellä kukkiva Fishbone cactus on joutunut kauas kotiseuduiltaan, sillä se on kotoisin Meksikon sademetsistä. Eksoottisen näköinen lehtikaktus ei sademetsän puutetta hätkähdä. Se viihtyy mainiosti kesät kasvihuoneessa tai vaikka puiden puolikatveessa oksalle ripustettuna.

Syksyn viiletessä siirrän kaikki (kymmenet) lehtikaktukseni sisälle. Siinä vaiheessa E. anguliger virittyy yleensä kukkaan. 

Kotikulmillaan Meksikossa kalanruotokaktus kasvaa epifyyttinä sademetsän puiden oksilla ja rungoilla. Meidän kuistillamme se hengailee korkean baarijakkaran päällä. Vierellä on pystyasentoon asennettu tehokas valoputki, sävy 6500 K eli kirkas päivänvalo. Vähässä valossa versoista tulee laihan luihuja.

Kasvi on tuottelias kukkija, nuppuja tulee paljon. Kunhan kosteus on tasainen ja  riittävä, vaan ei liiallinen, nuput eivät putoa vaan edistyvät helposti kukiksi asti. 

Yksi kukka kestää vain päivän pari, joten kannattaa tarttua hetkiin ja ottaa kukinnasta kaikki irti. Minä  istahdan kuistin puusohvalle, nuuhkin ja ihailen kukkia koirat kainalossa.

Pökkövehka on elävä päivänvarjo

Jos pitäisi valita yksi komea ja sopivan outo kasvi, jota kasvatan joka ikinen kesä, valinta olisi selvä. Se on mukulapökkövehka eli Amorphophallus konjac (rivieri) eli Voodoo Lily tai kotoisasti pökkö vaan. Mikä voisi olla hauskempaa kuin kasvi, joka on kuin elävä päivänvarjo!

Olen kasvattanut mukulapökkövehkaa vuosikausia, joten emokasvin perusmukula on pian liki jalkapallon kokoinen. Lähtökohtana oli viinirypäleen kokoinen mukula. Emopökköni on poikinut maailmalle myös suuren määrän pikkumukuloita, sillä kasvi tehtailee kesän aikana juurelleen suuren määrän jälkikasvua.

Emokasvin mukula on suuri ja painava. Tikkuaski mittatikkuna.

 

Mukulapökkövehka tehtailee kesän aikana runsaasti jälkikasvua eli  pikkumukuloita.

Pökkö on suursuosikkini monestakin syystä. Ensinnäkin sillä on kauniin kirjava varsi. Kuviointi muistuttaa melkein kuin jonkin ison kissaeläimen turkin kuvioita. 

Kuvan kesä oli vilpoinen ja pökkö vietti aikaa myös kasvarissa. Latvus hipoi kattoa.

Mukulapökkövehkan kasvutahti on nopea. Säilytän mukulat kuivina viileän välieteisen kaapissa. Sieltä ne pääsevät uuteen multaan noin maaliskuussa. Pökköni eivät ole kukkineet (raadontuoksuisesti) vielä toistaiseksi koskaan. Kukka ilmestyy ennen lehtiä ja kasvatuksen aloitusajan pitäisi olla ilmeisesti hyvin varhainen kevättalvi. 

Pökkö on vielä pikkuinen varhain keväällä, mutta kasvutahti on huikea. Samoin pökön veden ja ravinteiden tarve.

 Mukulapökkövehkan parhaita puolia ovat näyttävyys ja helppous. Kasvi kasvaa kohisten ja ongelmitta, eikä tarvitse tukea. Jättimäinen koko ei tuota talvetusongelmia, sillä pökkö kuihtuu syksyllä ja pelkän mukulan(-t) voi tuoda sisälle pimeään ja viileähköön talvehtimaan rutikuivina. 

Vuosien varrella pökkö on kasvanut kuistilla, ulko-oven vierellä, seinustalla, katoksen alla ja kasvarissa. Ihan paljaan taivaan alle en ole sitä sijoittanut, sillä rankkasateilla raskas latvus voisi tulla liian painavaksi. 

 

Koska pökkö on minua pitempi (olen 165 cm), kasvin sijoittelu kannattaa keväällä miettiä kaikkia Suomen suven säitä ajatellen. Kasvin toistuva siirtäminen paikasta toiseen olisi rasittavaa. Käytännössä suuri ruukku painaa aina paljon, olipa se kivitavaraa, savea tai muovia, sillä pökköä pitää kastella paljon ja märkä multa todella painaa. Pakkasta pökkö ei oikein kestä vaan luhistuu, hetkellinen nollan hipominen voi vielä sujua. 

 

Hänen keisarillinen korkeutensa Dahlia imperialis

Melkoinen hujoppi on Dahlia imperialis, joka kurottaa parhaimmillaan peräti 8-10 metrin korkeuteen. Kasvin hillitön koko ja taipumus kukkia meikäläisittäin vähän ennen pakkasia on pienoinen haaste kasvattajalle. Missähän sitä kasvattaisi kymmenmetristä kasvia, joka ei talvehdi ulkona ja kukkii vasta Pohjolan talven kynnyksellä? 

Kuvista olin katsellut, että nyt ollaan epäilemättä tekemisessä keisarillisen mahtavuuden kanssa (imperial, keisarillinen, majesteettinen, mahtava). Aivan aiheellisesti kasvi tunnetaan myös nimellä Tree Dahlia, sillä ensimmäisenä siitä ei tule mieleen perennapenkin perusdaalia.

(Kuvan lähde: Wikimedia Commons)

Silti sorruin aliarvioimaan Dahlia imperialiksen hurjaa kasvuvoimaa. Kasvatin nyt ensimmäistä kesää tätä jättiä, joten olin liikkeellä hieman suurpiirteisellä asenteella. Vähättelin, että kyllähän yksi daalia 2,5 metrin korkuiseen pienempään kasvariimme mahtuu. Eihän se ehdi kesässä taivaita tavoittelemaan.

Erehdys. Keisarillinen mahtavuus löi päänsä kattoon jo kesäkuuhun mennessä…Kun kasvarin katon varatuuletusaukko oli helteillä auki, imperialis huomasi tilaisuutensa tulleeen ja ponkaisi latvansa  vapauteen kasvamaan. Loppukesän ajan luukun sulkeuduttua se sitten nyrjäytteli niskojaan ja kasvoi sivusuunnassa. Sekään ei tosin näyttänyt kasvutahtia haittaavan. 

Imperialiksen kasvutapa on vähintäänkin roteva. Runko muistutti vankkaa bambua. Alkukesästä suoraa sojoa kasvanut yksilö tehtaili kesän aikana runsaasti sivuhaaroja. 

Vettä kului järisyttävät määrät, helleviikkoina palvelija eli minä sain melkein seisoa kastelukannu kädessä janoisen kasvin vieressä. Jos laiminlöin aamukastelun, imperialis kosti heti ja lurpsautti lehtensä alaviistoon. Ei kuitenkaan ollut pitkävihainen vaan toipui nopeasti vettä saatuaan. Tomaattilannoite kelpasi liiankin hyvin kasvutahdista päätellen.

Kesä 2022 meni harjoituskierroksen merkeissä. En saanut imperialista kukkimaan ja kasvu kärsi ahtaudesta. Kukat ovat kuitenkin kuvissa oikein kauniita, valkoisia tai vaaleanpunaisia ja kellomaisia, joten ensi kesänä uusi yritys. Nyt Dahlia imperialiksen juurakko viettää talvea muiden daalioiden juurakoiden kanssa maakellarissa.

(Kuvan lähde: Pixabay)

Ensi keväänä kaivamme juurakolle maavaraisen ja muhevamultaisen kasvupenkin isompaan kasvariimme, jonka kurkihirsi on 4,5 metrin korkeudessa, joten kasvutilaa on hieman enemmän. Sivusuuntaan se mahtuu kasvamaan vaikka kuinka suureksi. Syyskesällä pitää sitten viritellä vaikka hallaharsoista jonkinlainen suoja ympärille, jotta kukinta tulisi nähtyä.

Hänen keisarillinen korkeutensa on nyt heittänyt haasteen ja se otetaan vastaan!

Mistäkö niitä saa?

Dahlia imperialiksen ja useimmat muut daaliani on olen ostanut yrityksestä Mjauplants:

https://www.facebook.com/mjauplants