Vähän villimpi tomaatti

Kokeilunhaluinen puutarhuri täällä päivää! Jokaiseen kasvukauteen pitää mahtua myös jotain outoa ja hauskaa. Kuten esimerkiksi villitomaatteja. Niitä meillä on kasvanut jo kymmenisen vuotta.

Liikennevalot maaseudun malliin. Ei ole kiire kiitää eikä kärsimättömyyttä odotella valojen vaihtumista. 

Evira ei suosittele vihreiden tomaattien syöntiä käsittelemättömänä tai edes ruoaksi valmistettuna, sillä tomatiini saattaa aiheuttaa muun muassa ripulia, vatsakramppeja, pahoinvointia ja polttavaa tunnetta kurkussa. Vihreiden tomaattien säilöntää esimerkiksi Marttojen ohjeella kukin siis harkitkoon omalla kohdallaan. Minä olen kyllä säilönyt ja syönyt, mutta ihmiset ovat yksilöitä, joku muu voi saada oireita. 

Pitkän linjan hyötykasvi-ihmisenä arvostan tietysti hyvää satoa. Taatut luottokasvit ovat puutarhan ja kasvarin perusta, mutta se ei minulle riitä alkuunkaan! Eihän Suomen lyhyttä suvea sovi hukata pelkästään ryppyotsaiseen hyötyajatteluun. Tarvitaan myös kevytmielistä hassuttelua. Hämmästelen aina kuullessani, että joku ei halua poimia pikkuruisen pieniä tomaatteja. Minä vaeltelen kasvarissa kiireettä, ihastelen tomaattien monimuotoisuutta, pistelen herkkuja poskeeni ja nautin joka hetkestä.

 

Erään aamukierroksen saalis. Villitomaatit ovat kooltaan sieltä pienemmästä päästä.

   Valintoja, valintoja vai laittaisiko ihan vaan kaikkea tänä keväänä...

Alkaako sana 'villitomaatti' avautua tämän kuvan myötä? Aivan, kunnon ryteikkö eikä ryppyotsaisille. Mutta jos seikkailu tomaattien alkulähteillä kiinnostaa ja tekee mieli maistella erilaisia minipieniä ja myös ihan kunnollisen kokoisia tomaattilajeja  -  siis LAJEJA, ei lajikkeita  -  niin seikkailumielellä vaan toimeen! 

Villi vs. pihvi. Eläköön tomaattien monimuotoisuus! Makujen, kokojen, värien, lajien ja lajikkeiden valtava kirjo on mahtava juttu.

******

LINKKIVINKKEJÄ:

Lisätietoa googlaamalla hakusanoilla 'wild tomato', wildtomato' jne.

Esimerkiksi täältä voi lueskella villitomaattitietoa:

 https://moylelab.sitehost.iu.edu/traits.html

**

Tiedä mitä kasvatat ja suuhusi pistät, pätee myös tomaatteihin. Tomaatti kuuluu koisokasvien sukuun ja Solanum-suvussa on myös myrkyllisiä kasveja. Siemeniä kannattaa hankkia vain luotettavilta tahoilta:

https://eattheplanet.org/solanum-poisonous-relatives-of-tomatoes-and-potatoes/ 

**

Olen ostanut siemeniä täältä (tämä ei ole kaupallinen yhteistyö):

Vreeken's Zaden, Perheyritys on erikoistunut siemeniin vuodesta 1926 lähtien. "Yrityksemme on Skal-sertifioitu eli saamme pakata ja myydä luomutuotteita hallitusti. Skal tarkistaa meidät vuosittain varmistaakseen, täytämmekö kaikki luotettavuuden ja jäljitettävyyden vaatimukset. Sertifikaatti uusitaan vuosittain." 

 https://www.vreeken.nl/zaden/groenten-fruit/tomaten/filter/wilde/tomate

Irti maasta ja ilman kuoppia

Maa on eloperäisen mustaa ja möyheää lierojen unelmaa, minne vain lapionsa iskee. Kasvit sujahtavat kuoppiinsa kuin itsestään. Hetkinen...kenen puutarhasta on kyse? Alan Titchmarshin? Meillä savisten seutujen kasvateilla on toisin. Kuopat kairataan maahan lapiot nitkuen ja hikeä puskien, ja sen jälkeen aletaan lappaa ainesta jos toista kuopan täytteeksi. Silloinkin kuopan kaivajan on hyvä muistaa, että kasvit kannattaa istuttaa koholle kuopassaan ettei Etelä-Suomen sulaa-pakastaa-sulaa-pakastaa eli usein litimärkä talvi tapa juuria.  

Kasvatan kaiken suinkin mahdollisen ilman kuoppien kaivelua eli tavalla tai toisella kohotettuna maan pinnasta. Lapio käy keveästi korotetuissa kasvupenkeissä, joihin lisätään vuosittain olkea, ruohonleikkausjätettä, kompostia, syksyn lehtiä jne. Näin onnistuu myös mustajuuri...Muistan ikuisesti, miten kamppailin mustajuuria ylös savisesta pellosta. Muutaman sentin pätkissä...

Kasvilavojen tuulen  ja paahteen puolta suojaa kevyesti pajuaita. Ainekset on kierrätetty tuulen kaatamasta vanhasta ladosta. Kestää minkä kestää ja kun lahoaa, tehdään uudet.

Tervetuloa Varsinais-Suomeen, jos kaipaatte elinikäistä puutarhahaastetta. Kivenkova ja eloton savimaa on  elementti, jota voi toki parantaa erinäisin toimin. Peruspuuhaa maan kimpussa riittääkin sitten joka vuosi. Savi nimittäin ahmaisee maanparannustoimet kyltymättömään kitaansa äkkiä ja vaatii pian uutta purtavaa. Savi vaikuttaa myös viljeltävien makuun. 

Ihmettelimme aikoinaan, kun erikois-/väriperunat maistuivat tujusti savelle, siis maamaisen ja kellarimaisen pahalle. Perunan oma hyvä maku tärveltyi sivumakuun. Siemenperunoiden viljelijä sitten totesikin, että ei kannata tosiaan erikoisperunoita savimaassa kasvattaa. Seuraavana vuonna laitettiinkin sitten syvään kasvilavaan. Maku oli aivan toista. Myös kesäkurpitsoissa olen havainnut makuhaittaa.

Mutta miksi tehdä asiat tarpeettoman vaikeasti, kun ne voi tehdä helposti! Antaa mahtavan savipatjan majailla kylmänä ja synkeänä maan uumenissa. Kasvattaa voi lavalla, lavakauluksissa, kohopenkissä, monella mukavalla tavalla.

Kierrätystä. Vanhoilla ikkunoilla katettu lava. Rivitalopihassa oli aikoinaan rajoitetusti tilaa ja pensaiden juuria risteili taajaan pikkupihassa. 

Kasvarin avoimen oven äärellä viihtyi erinomainen ja satoisa paprika 'Novosibirsk'. Kasvatuskouru on korotettu jalustoille eli kätevästi hoitokorkeuteen maan pinnasta.

Tässä alkukesän tilanne. Malabarinpinaattia, salaattia ja basilikaa.

Basilikaa saatiin pakkasille asti. Ja sitähän syötiin ihan hirmuiset määrät kasvipaistoksissa, salaateissa jne.

Yrttitarhan puolella on monta maasta kohotettua kasvupenkkiä.

Pieniä vara-aurinkoja

 Tammikuun parhaita puuhia on tulevan kesän suunnittelu. Ja kesään kuuluu tietysti aurinko tai mieluiten monta! Samettikukat (Tagetes) ovat sellaisia.

Kääpiösamettikukka (Tagetes tenuifolia) on aivan ihastuttava ja yrttitarhaan mainiosti sopiva kasvi.

 Suomen suvessa päivä ei paista aina. Hehkuvan hohtavan oranssit ja kullankeltaiset samettikukat hoitavat homman, kun aurinko pitää vapaapäivää pilvien takana. 

'Burning Embers' on meillä jokaisen kesän vakiokasvatettava. Kulttuuriperintölajike 1920-luvulta. Yksinkertaiset, pronssipunaiset kukat, joissa kultainen reuna. Lajike on peräisin Ruotsista, Linnén Hammarbyn tilalta.

'Burning Embers' kukkii kesäkuulta lokakuun pakkasille asti. Todellinen luottokasvi ja pölyttäjien suosikkeja yrttitarhassamme.

Silmäniloa sekaistutuksiin ja tilkettä ruukkujen ja kukkamaiden tyhjiin kohtiin. Kasvatan aina siemenestä suuren määrän samettikukkia ja istutan niitä sitten vähän sinne ja tänne.

Paahteinen kivijalan kylki ja ruukun alla yhtä harmaata sepeliä. Sehän on nappipaikka samettikukilla, hyvästi harmaus!

Samettikukka on tunnettuimpia kumppanuus- ja karkottajakasveja. Lue lisää sen vaikutusmekanismeista esimerkiksi täältä: https://biotus.fi/karkotetaan-ja-houkutellaan/

"Minttuliisukasta" kasvaa bonsai

Monet liisukat eli liisankukat (Plectranthus) ovat yleisiä huonekasveja. Ihanasti mintulle tuoksuva Plectranthus ernstii on niistä ehkä vähän vieraampi. Siitä on helppo kasvattaa kaunis bonsai.

Liisukoiden sukuun kuuluu 85 lajia, ja läheskään kaikille ei ole keksitty/annettu suomenkielistä nimeä. P. ernstiikin erottuu muista liisukoista vain tieteellisen nimensä perusteella eli se on vailla suomenkielistä tarkempaa nimeä. 

Olen omatoimisesti antanut sille lempinimet  "minttuliisukka" ja "bonsailiisukka" tai kodikkaasti "Ernesti vaan". Englanniksi kasvi tunnetaan nimillä Bonsai mint, Caudexed Plectranthus, Bonsai spurflower.

Tämän liisukan" kasvuvoima on valtava. Isomman bonsain juurelle on putkahtanut taas sivuverso. Yleensä leikkelen sellaiset heti alkuunsa pois, mutta nyt kokeilin, miten äkkiä se kasvaa. Ei mennyt pitkää aikaa! Tämäkin sivuvipsaus päätyi pistokkaaksi ja omaan ruukkuunsa.

Tästä se lähtee! Terhakka bonsain aihio valmiina tositoimiin. Kun korkeutta on haluttu mitta, voi alkaa karsimaan, latvomaan ja muotoilemaan. Aloitan poistamalla alimpia lehtiä, jotta runko paljastuu. Ne irtoavat helposti kevyesti taittamalla, ei tarvitse siis kiskoa ja vahingoittaa vielä kunnolla puutumatonta runkoa. Lopuksi latvon; nipsautan latvan poikki ihan ylhäältä, ettei pituutta menetetä.

"Minttuliisukka" parin kolmen vuoden ja monen latvomisen jälkeen. Tuuheutta ja haluttua muotoa tehdään leikkaamalla. Uutta kasvaa vauhdilla. Taustalla pistokkaita vesikupissa. Juuret ilmaantuvat alta aikayksikön.

Runko puutuu hienosti, caudex on koristeellinen. Koska bonsairuukut ovat matalia ja multatilaa vähän, raskaslatvuksinen kasvi voi pyrkiä kippaamaan nurin. Juurelle asetellut kivet ovat paitsi koristeellisia, myös käytännöllisiä pidellessään kasvia suorassa (tai halutussa asennossa) ja ylipäätänsä pystyssä.

Latvuksen on annettu tässä kasvaa leveäksi, joten haihdutuspintaa on reilusti. Minttuliisukka juokin hämmästyttävän paljon vettä. Se kannattaa huomioida, että bonsairuukussa kastelutahti on todella tiheä. Kasvi kyllä ilmoittaa selkeästi, jos vettä on tarjoiltu liian vähän: lehdet lurpsahtavat. Mikäli vesipaasto ei ole kovin pitkä, kasvi toipuu kyllä. Ravinteita on hyvä antaa varsinkin kesäaikaan. 

Tyypilliset liisukan kukat. P. ernstii kukkii bonsainakin helposti. Kasvi on erittäin terve, ihanan raikkaan tuoksuinen ja helppo kasvatti. Bonsaiksi kasvattaminen on mukava projekti, joka ei vie vuosikausia vaan valmista kaunista katseltavaa alkaa syntyä melko nopeasti. 

Jos pitäisi keksiä joku huono ominaisuus kasvissa, niin se voisi olla herkästi irtoavat rapsakat lehdet. Siitäkään ei ole mitään haittaa, kunhan sijoittaa kasvin rauhalliselle kasvupaikalle. Ei siis esimerkiksi ikkunalle, jonkä äärellä häärällään aamuin illoin vedellen verhoja pois ja kasvi ottaa joka kerran osumaa.

*****

Mikä bonsai?

Bonsai (jap.) eli 'ruukkuistutus' vangitsee pienen palan maisemaa minikokoon. Ruukuissa kasvatetut puut muistuttavat lajitovereitaan, mutta pienoiskoossa. Bonsait ovat tärkeä osa puutarhataidetta, jonka arvellaan syntyneen noin vuosina 2200–255 eaa. Muinoin bonsaitaiteilijoita pidettiin velhoina, jotka pystyivät kutistamaan kokonaisia kyliä ja metsiä! 

Perinteisen bonsain vaalija noudattaa harrastuksessaan tarkkoja ikiaikaisia sääntöjä. "Minttuliisukan" suhteen luovuus saa kukkia vapaasti. Elävien taideteoksien luominen on hauskaa ja kiehtovaa. Osa hauskuutta on kauniin ruukun valitseminen sekä kasvin juurelle tehdyt kivi- yms. asetelmat.

Värikylpyyn nokkosten kyydissä

 Vuoden pimein päivä ja siihen päälle sankka sumu, mutta eipä hätää. Nyt hypätään jalat edellä värikylpyyn! Täältä rävähtää harmauden vastalääkkeeksi ilmoille väri-ilotulitus, kooste menneiden kesien kasvateistani.  Värinokkonen eli isokirjopeippi (Solenostemon scutellarioides) -otsikon alle mahtuu huikea värien, lehtimuotojen ja kasvutapojen karnevaali.

Minä ja viitisen vuotta vanha 'Gilda'. Kasvista tuli kauniin puumainen, varsi oli vankka ja puutunut. Lopulta 'Gilda' ei enää saanut värejään takaisin talvilevon jäljiltä vaan taantui haaleaksi. 

Taidankin aloittaa ensi kesänä uuden 'Gildan'. Se on vaan niin uskomattoman upea. Tässä kuvassa on kovassa auringossa kesää viettävä kasvi, lehdet ovat paikoin uhkean tummanpunaisen kirjavat.

Yksi suursuosikeistani, 'Main Street Rodeo Drive'. Viileää violettia ja raikasta vihreää. Tämä ainakin pitää olla meillä joka kesä kasvamassa.

Tämä setti noideja oli mainio bongaus rautakaupan puutarhamyymälästä.

Kokoelma niitä tavallisimpia värinokkosia. Siemenpusseja voi ostaa mistä vain puutarhamyymälöistä ja rautakaupoista.

Ostin viime keväänä setin siemeniä kokeneelta värinokkosharrastajalta, joka tekee omia risteytyksiä. Näin hurmaavat goottilaiset sävyt sieltä paljastui! Kuva ei tee oikeutta hienoille sävyille ja lehtien silkkisille pinnoille. Suosittelen lämpimästi fb:n ryhmää nimeltä Värinokkoset/Coleus Finland. Sitä kautta voi hankkia ja vaihtaa taas keväällä mielenkiintoisia siemeniä ja varsinkin pistokkaita.

Mitä sanotte, kaipaako joku tähän vielä väriläikäksi kukkia? Yksi tuolta alalaidasta vähän kurkkaakin. Värinokkosten valtti on siinä, että niiden koristeellisuus on lehdissä, eikä sidoksissa monesti hyvinkin rajalliseen kukinta-aikaan. Kaunista syntyy heti kukkia odottelematta. 

Ei värin aina tarvitse räiskyä. Hillityn hienostunut ihastuttaa.

Tai sitten voi räiskyä reippaasti.

Värinokkonen on ilmiömäisen helppo kasvi. Pistokas juurtuu vedessä pikavauhtia.

Talvehtimista ennen vedenpaisumusta

On ollut satumaisen kauniita talvipäiviä ja kipakkaa pakkasta. Eli kaunista, mutta hyvin hintavaa keliä. Vähän kuin nauttisi äärimmäisen kalliista ravintola-ateriasta, johon ei ole lainkaan varaa. Sähkö maksaa niin paljon, samoin polttopuut. Kuistilla talvehditaan nyt noin 10 asteessa. 

Rautahyllyllä on muun muassa Pelargonium polycephalum ja suosikkituoksuvani Pelargonium x fragrans sekä muutama  'Friesdorf', hehkuvan punainen minikokoinen klassikko.

Mutta ulkoillessa tulee sentään lämmin...hop-hop-hop...Ulkoilmaihmiset osaavat pukeutua sään mukaan. Liki samat kerrospukeutumisen konstit on nyt otettava käyttöön myös sisällä eli pässinpökkimää sukkaa sukan päälle, välikerrastoa ja muuta vermettä, että tarkenee tavallistakin matalammassa huonelämmössä. 

Päivä ennen vedenpaisumusta. Kun kipakka pakkanen vaihtuu vesisateeseen, tiedossa on takuuvarmat talvikumpparikelit. Päivän ohjelma onkin täten selvä: kasvari x 3 on vapautettava lumesta. Kevyen höntyinen pakkaslumi muuttuu kennoja runttaavaksi massaksi ennen kuin ehtii sulaa kokonaan. 

Aijai, lumikuormaa on. Kolmesta siivestä koostuva kasvihuone (40 m2), vasen siipi on eristetty niin, että siellä hoituvat taimikasvatukset. Tai siis ovat ennen hoituneet ja hoituvat tulevana keväänä, jos/kun suinkin raaskii lämmittää... Lämmitystä on kevään korvalla hoidellut sähköllä toimiva pieni kasvihuonelämmitin, mutta ensi kevääksi on hankittuna pieni kaasulämmitin.

 Kriikunapuu on... ylläri-pylläri!... suojattu korkealla ja vahvalla verkolla, vaikka se on korkeiden ja vahvojen piha-aitojen SISÄpuolella. Ei siis luulisi olevan vaaraa talttahampaista. Syynä moiseen tårta på tårta -tyyppiseen varusteluun on tarmokas nuori koiraneito, joka katkoo kuin majava puita ja niiden oksia. 

Yltiöpositiivisesta luonteesta on paljon hyötyä: Yrttitarhan ovesta kävellään jo (!) muutaman kuukauden päästä heräilevään kevääseen.