Värikylpyyn nokkosten kyydissä

 Vuoden pimein päivä ja siihen päälle sankka sumu, mutta eipä hätää. Nyt hypätään jalat edellä värikylpyyn! Täältä rävähtää harmauden vastalääkkeeksi ilmoille väri-ilotulitus, kooste menneiden kesien kasvateistani.  Värinokkonen eli isokirjopeippi (Solenostemon scutellarioides) -otsikon alle mahtuu huikea värien, lehtimuotojen ja kasvutapojen karnevaali.

Minä ja viitisen vuotta vanha 'Gilda'. Kasvista tuli kauniin puumainen, varsi oli vankka ja puutunut. Lopulta 'Gilda' ei enää saanut värejään takaisin talvilevon jäljiltä vaan taantui haaleaksi. 

Taidankin aloittaa ensi kesänä uuden 'Gildan'. Se on vaan niin uskomattoman upea. Tässä kuvassa on kovassa auringossa kesää viettävä kasvi, lehdet ovat paikoin uhkean tummanpunaisen kirjavat.

Yksi suursuosikeistani, 'Main Street Rodeo Drive'. Viileää violettia ja raikasta vihreää. Tämä ainakin pitää olla meillä joka kesä kasvamassa.

Tämä setti noideja oli mainio bongaus rautakaupan puutarhamyymälästä.

Kokoelma niitä tavallisimpia värinokkosia. Siemenpusseja voi ostaa mistä vain puutarhamyymälöistä ja rautakaupoista.

Ostin viime keväänä setin siemeniä kokeneelta värinokkosharrastajalta, joka tekee omia risteytyksiä. Näin hurmaavat goottilaiset sävyt sieltä paljastui! Kuva ei tee oikeutta hienoille sävyille ja lehtien silkkisille pinnoille. Suosittelen lämpimästi fb:n ryhmää nimeltä Värinokkoset/Coleus Finland. Sitä kautta voi hankkia ja vaihtaa taas keväällä mielenkiintoisia siemeniä ja varsinkin pistokkaita.

Mitä sanotte, kaipaako joku tähän vielä väriläikäksi kukkia? Yksi tuolta alalaidasta vähän kurkkaakin. Värinokkosten valtti on siinä, että niiden koristeellisuus on lehdissä, eikä sidoksissa monesti hyvinkin rajalliseen kukinta-aikaan. Kaunista syntyy heti kukkia odottelematta. 

Ei värin aina tarvitse räiskyä. Hillityn hienostunut ihastuttaa.

Tai sitten voi räiskyä reippaasti.

Värinokkonen on ilmiömäisen helppo kasvi. Pistokas juurtuu vedessä pikavauhtia.