Värien nälkä!

Näin käy joka vuosi. Luontoäiti on heilauttanut taikurinsauvaansa ja poistanut valon ja värit maailmasta. Puf! Viimeistään marraskuussa kaipuu kasvaa siihen mittaaan, että alan hakeutua kohti värikästä valoisuutta kuin yökköset yössä lampulle. Kotona katse vaeltaa värikkäisiin kasveihin ja ruukkuihin.

Värikkäät kasvit ja ruukut ovat silmäkarkkia. Puukaktus (Pereskia) on täyttä väri-iloa.

Hiukan kimaltavan hauskaa bling-blingiä kasvihyllyn kattokerrokseen. Oberglasia enimmäkseen. 

Käpypalmu (Cycadales) ja ei aivan Aladdinin lamppu.  Miksei muuten mistään suoratoistokanavasta näy Bollywood-elokuvia. Kimallusta, puutarhoja, kukkia, tanssia, silmäniloa!

Tiesittekö, että värejä voi himoita ja ahmia vähän samalla tavalla, kun jotkut himoitsevat suklaata pimeään vuodenaikaan erityisen paljon...Taskujuoru (Tradescantia spathacea) esittelee herkullisia värejään.

Nukkapiilean (Pilea involucrata) koti on kukikas.  

Hengailua hyllyillä

Kattoamppeleita nolla kappaletta, mutta paljon amppelikasveja. Kuulostaako oudolta?  Alaspäin kasvavat kasvit hengailevat huolettomasti meilläkin, mutta eivät katossa vaan hyllyillä, tolpan päässä, korokkeilla. 

Näitä valkoisia lasihyllyjä on tässä talossa monta. Aivan mahtavan käteviä, siroja ja jotenkin aineettoman näköisiä eli kasvit ovat pääosassa, eivät hyllyt. 

Hyllyille painavatkin ruukut voi sijoittaa pelkäämättä, että kattoripustus pettää ja ruukku kopsahtaa ihmisten tai koirien niskaan. 

Herttalyhtyjen versot ryöppyävät vapaasti alas hyllyillään. Länsi-ikkunalla on valoa.

Suureksi kasvava Selenicereus chrysocardium (Fernleaf Cactus) mahtuu kurottelemaan joka suuntaan seinällään. Ikkuna-amppelissa se vie helposti niin paljon tilaa ja valoa, että mitään muuta samaan kohtaan ei sitten enää mahtuisikaan. Kaverina senkin päällä on kultaimarre. 

Posliinikukat kasvavat ikkunan yläosan eteen kiinnitetyllä kapealla vanerihyllyllä. Vihreä kasvirivistö on kuin elävä verhokappa. Näky sulostuttaa marraskuuta, kun ulkona ei ole mitään vihreää.

Köynnösten kuningatar Hoya villosa

Marraskuu. Ja sehän tarkoittaa sitä, että vehreä ja valoisuutta säteilevä sisäpuutarha tulee päivä päivältä tärkeämmäksi. Minulla on reippaasti yli sata erilaista posliinikukkaa eli Hoyaa. Niistä kaikkein kaunein ja vaikuttavin on oikea köynnösten kuningatar: Hoya villosa. 

Villosan lehdet ovat kookkaita ja koristeellisia. Kauniisti erottuvat lehtiruodit tekevät kasvista näyttävän ilman kukkiakin.

Villosassa on pelkästään parhaita puolia, mikäli tilaa vain riittää. Oma kasvini kasvaa metallisessa obeliskissa ja korkeutta sillä olisi kattoon asti, ellen kieputtaisi versoja tuen ympärille. 

Tästä kaikki alkaa! Aikuisen kasvin kuvia katsellessa on mukava muistella, miten pienestä Hoya villosan villisti kasvava elämä alkoi. 

Hankin juurettoman pistokkaan ja annoin leikkauskohdan kuivua kunnolla. Jos juuri leikatun pistokkaan istuttaa kasvualustaan, se märäntyy helposti. Leikkauskohtaan pitää siis muodostua kunnon haavakallus, silmillä todettuna täysin kuiva ja umpeutunut leikkauskohta. 

Juurrutan useimmat pistokkaat rahkasammaleessa/kookoksessa, sillä hyvin vettä läpäisevässä kasvualustassa pienet kehittyvät juuret pääsevät alkuun helposti. Kevyt kasvualusta pysyy myös lämpimänä ja ilmavana eikä vesi jää juurille lojumaan.

Villosa on kiipeilevä Hoya. Se on myös niin painava ja jäykkäversoinen kasvi, että mikään heppoinen köynnöstuki ei sitä pitele. Jos versoja ei kieputa alusta asti tukeen, myöhemmin se on melko mahdotonta napsauttamatta kasvia harmillisesti poikki.

Nuppuja, nuppuja! Villosan kukkarangat ovat samaa mittakaavaa kuin koko kasvi: näyttävän kookkaita.

Kukinto on melkein täysin pallomainen. Tuoksua voisi kuvailla "kukkakauppamaiseksi", voimakkuus ei ole päätä pyörryttävä, kuten se on monella muulla Hoyalla. Mettä erittyy kylläkin paljon, joten pinnat kasvin alla kannattaa suojata tai ainakin tarkistaa niiden kestävyys. Villosa kukki monta kuukautta kerran aloitettuaan.

******

Entä onko Hoya villosa ja Hoya globulosa sama kasvi? Siitä kiistellään kansainvälisessä Hoya-maailmassa. Yksi alan auktoriteeteista Vermont Hoyas/ Doug Chamberlain sanoo näin: "There seems to be some controversy over whether Hoya globulosa and Hoya villosa are one in the same. Christine Burton seems to think that they are. I try to stay away from controversies, but my H. villosa leaves have rippled edges and H. globulosa does not."

Olen samalla kannalla. Tässä alla vertailu omista kasveistani:

Hoya villosa

Hoya globulosa

Hoya villosa

Hoya globulosa