Kotivaraa kuivattuna

Pakastin pursuilee ja jääkaappi sekä kellari on täytetty, mutta eipä hätää. Kuivaaminen säästää tilaa ja sato saadaan talteen puhtaana ja terveellisenä ravintoaineineen päivineen.  Ja hei, kuivattujen säilytys ei vie sähköä! Se ei vaadi jääkaappia, pakastinta eikä kellaria. 

Kuivattavaa riittää, vaikka ollaan jo lokakuussa. Näillä main on vielä sienikautta jäljellä, lisäksi sisällä jälkikypsyy vihreinä poimittuja chilejä ja tomaatteja. Liki mitä tahansa aineksia voikin kuivata: yrtit, syötävät kukat, marjat, sienet, hedelmät, keittojuurekset, luonnonkasvit. Isokokoiset ja mehevät ainekset suikaloidaan ohuiksi siivuiksi, jotta kuivuminen nopeutuu.

Kuivaaminen on ihan kunkkulaji, sillä siinä kiteytyvät säilönnän monet parhaat puolet. Kuivattu sato ei sisällä ylimääräistä suolaa, eikä varsinkaan makuja vääristävää etikkaa. Ei tarvitse sulatella sokeria eikä käyttää säilöntäaineita. Kuivatuissa tuotteissa mikrobit eivät juurikaan mellasta, sillä ne eivät saa riittävästi vettä elääkseen.

Täydellinen tämäkään säilöntätapa ei ole. Kuivauksessa tuhoutuu lähinnä C- ja A-vitamiineja, tosin esimerkiksi ruusunmarjat sisältävät vielä kuivattuinakin rutkasti C-vitamiinia.

Missä ja miten sitten kuivaamme satoa? Hyötykasvikuivuri hurisee, tuvan katossa roikkuu yrttinippuja. Tomaatteja on kätevin kuivata kiertoilmauunissa. Lämpimässä ja tuuletetussa tilassa voi kuivata kaikenlaista ritilöiden päällä. Omenarenkaita on kiva kuivata naruun pujotettuina, näyttää kauniilta.

Joidenkin ainesten osalta kannattavin tapa on kaksivaiheinen kuivaus. Esimerkiksi paksumaltoiset paloitellut chilit ja sienet voi esikuivata ensin. Se sujuu ison ritilän, vaikkapa ikkunaraamiin viritellyn hyttysverkon päällä, paikassa, jossa ilma kiertää hyvin. 

Esikuivatut ainekset voi sitten jatkokuivata hyötykasvikuivurissa. Näin säästyy sähköä ja kuivausaikaa ja tietysti myös vaivaa. Kuivatut chilit voi vielä halutessaan jauhaa sähköisellä kahvimyllyllä jauheeksi.

Hyötykasvikuivurimme ei ole ihan halpiskamaa, mutta ei se kaikkein kallein ja hienoin kaappimallikaan. Siksi kuivaajalta vaaditaan vähän vaivannäköä eli kuivattavia pitää siirrellä ritilöillään ja ritilöiden järjestystä tornissa muutella, jotta kaikki kuivuisi tasaisesti ja tehokkaasti.

Kuivatettujen ainesten säilyvyysaika riippuu aineksesta, esimerkiksi hedelmät säilyvät kuivattuina vuosikausia. Hyvä säilytyspaikka on kosteudelta ja valolta suojattu. Pitkä säilytys tosin alkaa vääjäämättä näkyä, esimerkiksi keittojuuresten väri alkaa haalistua ja maku muuttua rehumaiseksi noin vuoden kohdalla. Yrtit muuttuvat lopulta ruohomaisen makuisiksi.

Sienien kuivaus on kätevää, ne voi herättää eloon ainakin parilla tavalla. Ensin ne liotetaan vedessä ja käytetään sitten vaikkapa sienikastikkeeseen. Tai kuivatut sienet jauhetaan monitoimikoneella rouheeksi. Rouhe lisätään nesteeseen ja sehän sopii moneen leipomukseen ja ruokaan, vaikka muhevaan pataleipään tai pyörykkätaikinaan.

Yksi hyvä syy kuivata unohtui vielä: lisäaineiden välttäminen. Kuivattuja hedelmiä ja marjoja on mukava popsia, mutta kaupan tuotteista on syytä lukea tuoteselosteet kunnolla. Markkinoilla on lisäaineettomia ja lisäaineita sisältäviä kuivattuja hedelmiä. Pakkauksen tuoteselostuksesta selviää, onko käytetty esimerkiksi hapettumisenestoaineita tai säilöntäaineita. Lisäaineista yliherkkyyttä voivat aiheuttaa rikkiyhdisteet (E220-E228).

Aurinko maalaa kuin Claude Monet

Syksy on silmäkarkkia! Voimakkaan kullanhehkuinen ilta-aurinko maalaili pihakoivustamme syystaulua melkein kuin Claude Monet. 

Vielä ehtii ulkoilla upeita värejä ihailemaan. Huomiseksi on ennustettu Suomen länsilaidalle tämän syyssesongin ensimmäinen myrsky, tänne Varsinais-Suomeenkin pieni myräkkä. Luvassa on villisti ilmassa lentäviä värikkäitä lehtiä  -  värimyrsky. 

Claude Monet on yksi suosikeistani, kuinkas muuten. Kyse ei ole pelkästään Monet'n puutarhasta vaan miehen vallankumouksellisesta elämäntyöstä, joka kapinoi taiteen aiempia sääntöjä vastaan. 

Monet oli yksi impressionismin perustajista ja kiitos siitä! Impressionistit tuovat värit ja valon niin elävinä eteemme, että vaikutelmien vangitseminen tauluihin näyttää petollisen helpolta.  

Olen aina pitänyt Claude Monet'n taulusta Autumn on the Seine at Argenteuil, 1873. Taulu välittää taitavasti kuulaan syyspäivän tunnelman. Ajattelen katselevani näkymää veneen kannelta, höyryävä kaakaokuppi kädessä. 

(kuvan lähde: Wikimedia Commons).

Begonia vahva kuin Peppi

 Ojennan täten viime kesän Peppi-palkinnon hurjan vahvalle Begonia ’Ginnylle’. Siinäpä vasta kasvipersoona ja voimanpesä! Toki kesäkukkina myytävät begoniat ovat pontevia nekin, mutta ’Ginnyn’ puhti oli omaa luokkaansa.

Siirsin talven jäljiltä hiukan haljun kasvin keväällä ulos. Muutaman päivän se vietti hallaharson alla, jotta kylmät yöt eivät aiheuttaisi ongelmia eikä kova kevätaurinko polttaisi lehtiä. Kun totutusvaihe oli ohi, ’Ginnyn suojana oli vain osittain sen päälle kaartuva pajupuun lehvästö. 

Siinä samalla paikalla se sitten kasvoi ryhdikkäänä ja kukki hehkeästi hamaan syksyyn asti. Nappasin sisälle vasta ennen ensimmäistä hallayötä.

’Ginnya’ ei hetkauttanut rankkana maahan jymisevä kaatosade, joka niittasi maahan kesäkukkia, uhkasi painavia daalian kukintoja ja moukaroi pionit. Sen lehtiä ei kärventänyt hornamainen helleaalto eikä se säikähtänyt syksyn ensiviileydestä. Jos kasvi osaisi puhua, se olisi varmasti sanonut, että ”bring it on, antaa tulla vaan!”

Begonia ’Ginny’ on ryhdikäs pensasmainen begonia, omani on nyt 70 cm korkea. Viehkon siipimäisen muotoiset lehdet ovat karvanukkaisia pinnaltaan ja kauniin punaisia nurjalta puolelta. 

Ja jos haluat kasvin, joka kukkii kukkimistaan, tämä on sellainen. ’Ginny’ yritti kukkia jo juurettomana pistokkaana, mutta nyppäsin nuput pois voimia viemästä. Sen jälkeen se on kukkinut tasaisesti sisällä, ulkona ja taas sisällä. Talveksi lopetan kaliumpitoisen lannoitteen ja annan sen levätä viileähkössä ja keinovalon äärellä.