Oikukas villichili Galápagossaarilta

No niin! Kolmisen viikkoa pohdittuaan asiaa, erittäin uhanalainen villichili C. galapagoense päätti ponnistaa pinnalle. Myös muut viisi lajiketoveria osoittavat kuutioissaan selvää itämishalukkuutta.

Seuraava haaste onkin sitten luoda kotiin Galápagossaarilla vallitsevat olosuhteet. Tämä chili ei helpolla kuki eikä tee satoa, jos huudit eivät miellytä.

Haluatteko tietää enemmän?

Kas tässä, siteeraan ChiliWikiä:
"Capsicum galapagoense on vähintäänkin erikoinen chili. Kasvin runkoa ja lehtiä peittää hieno nukka, joka tuottaa erikoisen tuoksun kosketuksen yhteydessä. Tätä kasvia on myös vaikea saada kukkimaan ja vielä vaikeampi tekemään satoa, osittain erikoisemmasta kasvupaikasta johtuen ja ilmastosta joka Galápagossaarilla  vallitsee. Se on ERITTÄIN uhanalainen. Lajiketta ei ainakaan kymmeneen vuoteen ole tavattu luonnosta Galápagossaarilta." www.chiliwiki.fi

Kevätkukka - Nam!

Kyllä! Sehän on kukka. Nyt niitä taas saa. Minäpä syön sen.

3-vuotias venäjänmustaterrieri Pikku-Hulda on todellinen kaunosielu, tuoksujen ja kukkien ystävä. Kaiken aikaa iloinen, innostunut, valpas ja täynnä maailmaa syleilevää rakkautta. Noin ponin kokoinen Hulda on aina vaan 'pikku', koska on lauman nuorin koira.

Lisäksi Hultsu on maailman paras ja viisain koira. Samoin kuin isosiskonsa Helka sekä borderterrieri Vappu. Miten onkaan samaan perheeseen osunut kolme maailman hienointa koiraa...Kyllä meitä on onnistanut!

Roteva koukkupää 'Tromboncino'

Viime sesonkina tapasin kurpitsantaimen, josta kasvoi pysyvä ihmetyksen aihe koko kesäksi. Tromboninkurpitsan nimellä myyty kasvi tiedettiin tilaa vieväksi, joten se sijoitettiin sovinnolla isoon saaviin.  Cucurbita moschata 'Tromboncino' valtasikin juurillaan koko saavin ja olisi vallannut varmaan puoli valtakuntaa. Kasvin pitkät lonkerot sidottiin kasvihuoneen tervattuun kattohirteen. 

Kuvassa kukka roikkuu vielä koukkumaisessa kurpitsassa kiinni. Jättimäisiksi ja painaviksi kasvavat kurpitsankoukut leijuivat korkealla ilmassa uhmaten painovoimaa ja koetellen puutarhurin uskoa sidontanarun kestävyyteen. Olisi taatusti tömähtänyt kuin lekalla päähän, jos 'Tromboncino' olisi kopsahtanut yläilmoista nuppiin.

Tämä kurpitsa oli terve, helppo ja satoisa. Vettä se joi tietysti loputtomasti, ihan niin paljon kuin vain jaksoi kantaa. Kypsä kurpitsa tuntui ja maistui voidemaisen manteliselta.